Jaahas, niin vain iski jälleen ehkä vähän tylsä arki... Töihin oli aamulla lähdettävä, ja viikko alkoi mielenkiintoisella keskustelulla Jeren kanssa aiheesta miksi pitää aina välillä mennä päiväkotiin. Siis Jere ilmoitti ainakin 25 kertaa hyvin pontevasti, ettei halua lähteä ja mie ilmoitin sitten sen n. 26 kertaa, että kyllä muuten haluat... No, sinne se jäi kuitenkin ihan iloisesti... Olen muuten ihan sitä mieltä, että maailman kaikki, ainakin melkein, immeiset olisivat huomattavasti onnellisempia, jos vaihdettaisiin arkipäivien ja viikonlopun paikkaa. Siis silleen, että töissä käytäisiin kaksi päivää viikossa ja viisi päivää vedettäisiin lonkkaa, oltaisiin ehkä vähän köyhempiä, mutta mikäs se olisi ollessa kaikken onnellisten ihmisten kanssa ?! Näin helppoa se olisi, näin toimien vähintäänkin maailma pelastuisi...

No, sitten aiheeseen... Jos multa ois tullut joku kysymään iltapäivällä, että minkälainen olisi paras mahdollinen koiratarha, niin olisin vannonut korkeintaan 5 neliön kokoisen, katetun, betonipohjaisen ja mielellään vielä viemäröinnillä varustetun tarhan nimeen.  Ja tämänkin puhdistamiseen olisin vakavasti ehdottannut kaupungin puhtaanapito-osaston palkkaamista... En olisi ainakaan suositellut kellekkään tuollaista palttiarallaa sata neliöistä rapasoralla kuorrutettua komeutta niinkuin meillä on !!

Ei varmaan kukaan ylläty, jos kerron, että tämän päivän ohjelmanumero oli koiratarhan haravointi. Iski tilapäinen mielenhäiriö (jota olen kyllä odottanut jo jokusen viikon), kaivoin haravan, lapion ja kottabiilit esiin ja marssin tarhaan...  Koska jokapäiväisestä puhtaudesta huolehtivilla henkilöillä on ollut lähiaikoina ilmeisesti lievä motivaatiopula, ja koska tuo luontoäiti on tuota vettä suonut meille ihan solkenaan, oli jälki myös sen mukainen, veden liiskamia kakkakasoja ja vielä Paljon,  Paljon enemmän lehtiä.

Ymmärrän sen, että rapasora on koirille ehkä parempi kuin pölyävä hiekka, jota meillä ennen oli, mutta se ei mene jakeluun, että miksi tarhassa pitää kasvaa ruohoa ?? Tarttuu nimittäin kakkakikkareet sinne kuin  täi tervaan.. Ja se peijoonin ruoho on kasvanut sinne vieläpä ilman meidän lupaa, tarttis varmaankin tehdä jotain, onneksi sitä ei ole joka paikassa.  Oli nimittäin paska homma, ihan sananmukaisesti, saappaat odottavat pesua vieläkin ulkorappusilla !! Sekin on kyllä ihan nurinkurista, että myö tehtiin ihan törkeen iso homma, kun leviteltiin vuosia sitten sinne ne sorat, traktori sentään kippasi ne sisään, ja nyt mie sitten kärrään niitä sieltä pois vähän kerrallaan. Niistä viidestä kottikärrillisestä, mitkä sieltä tänään pois tuotiin, oli ehkä kaksi lehtiä, meillä on sattumoisin pihan suurin koivu just tarhan sisällä, ja loput soraa.. Mutta nyt siellä on siistiä; ei lehtiä ja ruohoakin raastoin sellaisella vimmalla, että sekin väheni puoleen... Näkeepähän ainakin mistä ja mitä sieltä pois mättää, ne kikkareet nimittäin vieläpä maastoutuvat lehtien sekaan jopa sissejäkin tehokkaammin, varsinkin jos ne ulostautuvat esim. illalla ja yöllä sataa vettä.. No, ensi keväänä sitten sama ralli uudestaan..

Petokin oli touhussa innolla mukana, lähinnä kyllä työnjohtotehtävissä; Se haukkui ja rähisi haravaa, mie koin sen kylläkin enemmän sellaisena "Tässä on tahti, Rip Rap"-komenteluna, varsinkin kun se vielä vähänväliä tehosti sitä olemalla mun puntissa kiinni.. Harmaita ei yllättäen kiinnostanut osallistua työhön millään lailla, vaikka isompina eniten sotkevatkin paikkoja.. Voisin tietenkin myös ehdottaa näille meidän reippaille anopeille, jotka tänä syksynä haravoivat meidän koko pihan (Heille siitä iso Kiitos!), että josko hyö vaik ens keväänä sitten laajentaisivat aluetta myös koiratarhan puolelle... Epäilempä ettei kauppoja synny..

Nyt on kyllä, ihan vaan selvennykseksi, pakko sanoa, että kyl myö noinniinkun yleensä mätetään kakat pois tarhasta ihan joka ikinen päivä, koska ajatus siitä, että koirat kävelisivät omissa paskoissaan on kuvottava, nyt oli kyse tälläisestä pari kertaa vuodessa tapahtuvasta suursiivouksesta.. Sataa neliötä ei huvita haravoida joka päivä..

Siivousurakan jälkeen kerettin vielä käydä pienellä kävelylläkin metsässä. Ja koska pitkät matkat aiheuttavat kaamean oksennussarjan, niin ajeltiin autolla  Ihan Hiljaa muutama kilometri ja mentiinkin vieraaseen paikkaa tallailemaan.  Saldo oli: Ei oksennusta, tyytyväinen koira ja vielä tyytyväisempi emäntä. Kotipihalla Peto sitten söi vielä ruuatkin autossa..

Ilmeisesti tuo Pieni Eläin ei vaan saa sitä ruokaa tarpeeksi tai sitten siitä on kehkeytynyt ihan vaan huvikseen kleptomaani. Sillä oli tänään kummallinen vimma varastaa mitä ihmeellisempiä tavaroita (poikien hanskoja, mun villasukka, vessapaperirulla yms.) ja syödä sitten niitä.. Voisi edes ne villasukat jättää rauhaan, koskapa mulla ei puikot kädessä pysy ja niinollen villasukat ovat aarteita.. Se näyttääkin ihan Pedolta, kun se villintyy ja rupeaa rähisemään ja riehumaan, purukalusto loistaa utsjoelle saakka.. Mutta yhtä nopeasti se onneksi urvahtaakin kuin aloittaakin sen ihan päättömän rallin..

Tässäpä tuli vielä mieleen, että pitäisiköhän kokeilla ja viedä tarhaan esim. ne kottabiilit valmiiksi, ja kertoa kavereille, että tämä on teijän uusi huussi... Menisiköhän perille ?!? Helpottaisi kummasti meidän hommia, ja toisaalta se koivukin lämmittäisi torppaa pitkän aikaa... Saas nähä..

1022359.jpg

Peto 29.10.07