Missäs se olikaan, että muista pyhittää lepopäivä..

Tää päivä alkoi jälleen kerran lupaavasti... Kun minä, armoton aamuntorkku sain vihdoin silmät auki, pääsin peiton alta pois ja sain ikkunan auki, niin eiköhän pöljä Maukkis singonnut samantien rakennustellinkiä pitkin yläkerran ikkunan tasalle naukumaan surkeana, meinaavat kaiketi, että mie olen joku kävelevä ruokapussi.. No, raahustin sitten alas ja laitoin kuuliaisesti pikkukisuille ruokaa, mut missä olikaan nyt sitten Maukkis ??? Siellä osapuilleen taivaita hipovan rakennustellingin päällä, tietenkin.. Ajattelin, että kait se sieltä poiskin pääsee, kun sinne ylöskin singahti niin ketterästi. Ruokin Pedon ja ryömin takaisin peiton alle kirja kainalossa (siunatut aamulastenohjelmat viikonloppuisin). Sitten rupes kuulumaan suorastaan lohdutonta naukumista ja kolinaa ikkunan takaa, Maukkis se siellä räpisteli ja meinas kait että ikkunan läpi pääsee sisään.. Eihän siinä sitten auttanut kun ottaa hyttysverkko pois ja kaapata kissaa niskasta ja repiä se sisään. Sinne se sitten jäi tyytyväisenä syömään, kun kannoin sen ystävällisesti rapulle. Oltiin sitten myöhemmin lähdössä Haminaan, koska Juha haluaa harrastaa uimista ja sattumoisin ainut aika oli sunnuntaisin klo. 11-11.45, ja ajoin auton jo valmiiksi rapun eteen, niin eiköhän se saamarin Miukkis roikkunut vuorostaan siellä taivaassa mouruamassa, mie en tajuu, et kuin ne on niin tyhmiä, et sinne pitää aina luunsa hinata, vaik alastulo on niin hankalaa, mukamas. Tällä kertaa otin tikapuut ja hain kissan pois ja siirsin tikkaat toiselle seinälle, josta ne pääsevät niitä pitkin vessan/pesuhuoneen katonpäälle, koskapa meillä ei ole toistaiseksi vielä ihan joka kohdassa räystään aluslautoja. Sinne ne sitten ampaisivat molemmat villoihin makaamaan.. Meneevät nimittäin molemmat lentäen tikapuita pitkin..

Tää kaikki siis ennen klo. 10.00 sunnuntai-aamuna. En tiiä mihin näiden kanssa joutuisi, jos kaikki asuisivat sisällä... todennäköisesti muuttaisin itse ulkorakennukseen..

Haminaan päätin sitten ottaa jälleen Pedon mukaan. Tutustumaan vähän cityelämään, sillä vaikka mekin siis asutaan kaupungissa, niin täällä puistokaupunginosassa on kuitenkin vähän rauhallisempaa kuin tuolla n. 25 kilsan päässä. Ajoin ton kolmen kilsan hiekkatiepätkänkin niin hiljaa kuin vai voi, enkä hurjastellut asfaltillakaan, ja vaikka mutkatkin mentiin hyvin hiljaa, niin sentään uimahallin pihalla oksennussaldo oli 2 kpl, ja auton viereen sitten vielä se kolmaskin kasa.. Annoin ruokaa reilut kaksi tuntia ennen lähtöä ja ihan vähän, alle puolet normaalista aamuruuasta, tästä eteenpäin en anna yhtään mitään, on kaveri näköjään sen verran matkapahoinvoiva. No, Juha saatettiin hallille ja katseltiin siinä sitten yhtä koiraa, muutamaa ihmistä ja skootterikin pöristeli ihan vierestä. Ei syntynyt minkäänlaista paniikkia.. Juhan uinnin ajaksi järjestin meille ohjelmaa, ja niinpä suuntasimme metsään kavereiden, Katjan ja Aatamin, kanssa. Todennäköisesti se olikin sitten meijän eka ja viimeinen yhteinen lenkki, ainakin jos Aatamilta kysytään.. Se ei ollut kauheen onnellisen näköinen, kun tollanen montakertaa sitä pienempi riiviö roikkuu karvoissa, juoksee perässä ja kaiken kukkuraksi vielä räksyttääkin, ja vielä mainostetaan rentouttavia metsälenkkejä..

Mua vaan kyllä jaksaa ihmetyttää ja kummastuttaa nää tälläiset koirakaverit, jotka eivät poistu ihmisen näköpiiristä !! En tiiä tottuuko näihin koskaan, kun noita Harmaita on ollut, Ranu mukaan lukien, 8 kpl, ja niistä on ollut kaksi sellaista jotka pysyivät vielä aikuisinakin pihalla (siis jos kissat tajusi kestää näkymättömissä). Ritun kanssa lenkkeiltiin metsässä kaiketi pari kertaa, niin ettei se lähtenyt lietsuun.. ja silloinkin tiukan komennuksen alla.. Toivon todella, että Peto oppisi tämän jalon taidon, tai edes alkeet !!!!!!

No niin, koko Haminan keikan oksennussaldo oli siis niinkin hurja kuin 5 läjää/lammikkoa, mikä on kyllä meidän talouden ennätys !! En sit tiiä, et pitäisikö tuota autoilua rajoittaa hetkeksi vai mikä avuksi.. Olen kyllä ennenkin autoa siivoillut, mut tää on jo ihan kaameeta. Eikä sillä tunnu olevan kauheesti väliä, antaako ruokaa ennen autoilua vai ei.. aina sieltä masusta sen verran jotain löytyy.. No, josko aika parantaa.. Jätetään nyt kuitenkin tän päivän mätsi väliin, ei paljon huvita ajella samaa matkaa enää uudestaan tänään.

Kohtapuoleen kaiketi hurauttaa Miia pihaan kameransa kanssa. Jos vaikka saisin Pedosta pari samantasoista kuvaa, kun ne Kasviksen ottamat.. Hirvijahtikin loppui tältä viikonlopulta, jälleen on Tane ja Late tehneet töitä pari päivää. Viikonlopun hirvisaldo oli Tanelle 2 pientä hirvitystä ja Latelle 1 pieni ja 1 iso hirvitys, Reippaita koiria !!! Pahus vaan kun Susihukkanenkin kuulemma pörrää täällä jossain, että saas nähä selvitäänkö vielä tämäkin syksy ilman koiranraatoja...