Kirjoittelin eilen niistä halvatun paperirullista.. Sellainen Pedon käsittelyn läpikäynyt yksilö löytyi tänään vessan telineestä, johon ne yleensäkin, ainakin aika monessa taloudessa, on tapana survoa edellisen loputtua.. No, sitä yksilöä siinä katsellessani sain ajatuksen aivan erinomaisesta liikeideasta !! Kun tietäähän nyt ihan joka hemppa ne sellaiset dollarin kuvilla yms. varustetut just niin kalliit yksilöt, ettei niitä voisi kuvitellakkaan käyttävänsä siihen tarkoitukseen, johon ne on luotu.. Ja kaiketi niitä joku ostaakin, koska niitä myynnissä on. No, se liikeidahan on siis ihan yksinkertainen; ostetaan ihan tajuton säkki paperirullia esim. Robin Hoowoodista tms. ja annetaan niitä sitten yksikerrallaan tuollaisen keskikokoisen pennelin käsittelyyn, tai kaiketi tuotannon oleelliseksi palaksi käy ihan mikä tahansa penneli, kunhan sillä on hampaat. Ja luksusversio on tietenkin sellainen, jossa ostetaan näitä hieman tyyriimpiä satiini yms. versioita ja toistetaan sama käsittely kuin halpisversiossakin... Tulee taatusti uniikkia jälkeä, jota mikään kone ei voi jäljitellä.. Sitten ne vaan myyntiin netin kautta, koska sehän on tätä nykypäivää. Taidan marssia patenttitoimistoon pikimmiten.. Voisimpa laittaa kuvan tälläisesta uniikkiversiosta, niin voi sitten jokainen miettiä tässä joulun alla, jotta löytyykö lähipiiristä näitä immeisiä, joilla on jo kaikkea.. Tässä yksi lahjavaihtoehto. Idea on vapaassa käytössä...

Just joo, on meillä tehty tänään kaikkea ihan viisastakin.. niinkuin huomata saattaa, viime yö meni jälleen kerran kuppelehtiessa, väsy teettää kaikkea tolle pääkopalle...

Tämän päivän ohjelma oli metsälenkki. Eihän siinä siis ole mitään ihmeellistä, jos ihminen kerran omistaa koiran, mut tänään myö lähettiinkin metsään koko revohka, siis kaksijalkaiset. Koirista kelpuutettiin mukaan vain Peto ja Late, koskapa se joutuu olemaan nyt jahtiajan ihan yssikseen tuolla alatarhassa.. Ja jos joku nyt ihmettelee, miksei kaikkia harmaita ja haluaa kokeilla millaista olisi mennä metsään kolmen harmaan kanssa, jotka ovat narussa ja lähimaastot tuntuvat vieläpä pullistelevan hirviä, niin meille saa tulla milloin tahansa... Olen kyllä ite joskus kokeillut, millaista on hiihtää kolmen harmaan kanssa, ja vieläpä niin, että edellisestä suksimiskerrasta on kulunut sellaiset kymmenkunta vuotta.. ei siitä sen enempää. Pyöräily onnistuu kyllä viidenkin harmaan kanssa, jos on laiska, eikä viitsi sotkea montaa kertaa samaa ympyrää.. Silloin on vaan keulakoiran syytä olla sellainen, joka osaa edes käskyt "oikea" ja "vasen".. Siihenkään en ehkä enää äiti-ihmisenä viitsisi ryhtyä, voisi olla tuo puoliorvon elo aika kurjaa, tai jos lievemmin kävisi, voisi äitiä kohdata sairaalareissun jälkeen toivoton kaaos..

Siis lenkkeiltiin tietä ja traktorin uria pitkin tuolla talon takana. Matkan teko oli suht hidasta, koska nämä meidän pikku formulat jäivät välillä jälkeen ja taas painoivat nasta laudassa ohi tutkimaan jotain uutta, puhun nyt siis pojista.. Peto tallaili välillä Latea kiusaten ja välillä sinkoillen formularataa pitkin. Se sentään kierteli vesilätäköitä, mut formulat olivat vakaasti päättäneet testata vesikelin renkaitaan, huonoin tuloksin.. sisäkumit oli kotona märät molemmilla.. Tallipäälliköt kyllä yrittivät parhaansa. Ekalla soramontulla Pedolla meni hetken aikaa, ennenku se tajus, et hei täällähän voi siis kirmata ylös ja alas ja jahdata rinteestä valuvia sattumia. Se oli ihan hiekassa, kun matka jatkui (olin aika hyvilläni ulkomajoituksesta siinä vaiheessa), ekalta montulta tallailtiin toiselle, jossa olikin sitten vettä. Late pulahti tuoreiden hirvitysten jälkien perässä, Peto oli ovelampi ja kiersi kuivan kautta. Onpahan nyt tutkittu nämäkin paikat. Loppumatkasta pienempi formula jo vähän hyytyi, isompi jatkoi kulkuaan ilman ongelmia.. Ja koskapa olin älypää, ja tahdoin oikaista vielä savipellon kautta kotiin, oli pestävää taas ihan yllinkyllin. Pedon pesin ihan ekana ja penneli oli niin puhki, ettei tavanomaista rähinä/pureskelu sessiota tullut ollenkaan, sitten murkinaa mahaan ja kanttuvei.. Olisin kyllä ihan kernaasti oikaissut itekkin sen viereen.

Siitä tulikin mieleen, että olen huomannut Pedosta sen, että se ei niinkään hae hellyyttä, sille tuntuu riittävän useinkin pelkkä läheisyys. Ranu taas heittää vaikka volttia ihan vaan siitä ilosta että joku sitä rapsuttaa. Laten suosikki on masurapsutus, niin että se seisoo ihmistä vasten, Tane on taas vähän kuin Petokin, vähäsempikin piisaa. Ihan sama, rapsutuksia saa, kun sille päälle heittäytyy..

Ai nii, nälkäpäivä ei muuttunut nälkälakoksi. Tajusin sotkea ruuan sekaan meijän ruokaa, joka sitten tuntui hakkaavan piimät, viilit, jauhelihat yms. ihan 6-0, oli tainnut vaan tulla kyllästys.. Käy mulle tälläinen järjestely ihan tosi hyvin.. Jokainen, jolla on ihmispenneleitä, tietää sen ruuan määrän, joka niiden lautasille aina toisinaan jää. Tosin pitää olla tarkkana, ettei Pedon ruoka rupea olemaan liian kasvispainotteinen, koskapa ketsuppihan on siis tomaateista, ja ainakin meillä on lautasilla joskus enemmän ketsuppia kuin ruokaa...