Tänään on ollu vähä vaisu päivä, syystä että mul tuntuu olevan pää kohtalaisen täynnä räkää.. Tää ei oo yhtään reilua !!

Siivoiltiin kuitenkin ihan niinkin perusteellisesti, et pestiin ihan lattiatkin. Nyt vasta valkeni mullekkin se, mikä muille sisäkoiran omistajille on auennut jo ehkäpä aikoja sitten.. En olisi kyl ikinä uskonu, millasia määriä hiekkaa sun muuta roinaa tollanen pieni lyhytkarvainenkin piski saa roudattua mukanaan.. Vois insenjöörit tutkia vähän tarkemmin tätä koirien sangen hyödyllistä kykyä kaiken maailman kuorma-autoja suunnitellessaan, jos vaik oppisivat jotain. Onhan meilläkin toki karvaiset kaverit olleet paljonkin sisällä, mut se olikin aika ennen Juhan allergiaa. Niin että muistan kyllä ajan, kun kaiken mittaista ja väristä karvaa löytyi voipurkista lähtien  asunnon joka kolkasta, ja muistan millaista oli käydä nukkumaan, kun sänky muistutti Saharan autiomaata. En toki valita, sellainen elämä olisi vieläkin mukavaa ja jopa toivottavaa, eipä olisi ainakaan vapaa-ajan ongelmia, tosin sitten saattaisin omistaa sellaisen robotti-imurin.. Siitäpä tulikin mieleen, et Pedolla on imurin(kin) suhteen legot paremmassa järjestyksessä kuin harmailla. Ne saa ihan totaalisen paskalaakin ja paniikkikohtauksen, jos imurin erehtyy laittamaan päälle, kun ne on sisällä. Ja niin kätevää kuin se olisikin imuroida niitä karvanlähtöaikana. Peto taas ei ole moisesta härvelistä moksiskaan, kattelee vaan silleen et "miten sä viittit". Fiksu vekotin..

Ja mie kun oon ihan intohimoinen lukutoukka, niin käytiin tänään, nyt jo kolmannen kerran, kirjastoautolla, joka ystävällisesti pysähtyy tossa ihan vieressä. Koskapa Kirjastotäti  sattuu olemaan vieläpä hyvin miellyttävää sorttia, on sinne mukava mennä. Petokin on kuulemma hyvin tervetullut.. En tosin ota riskiä, vaan sinne mennään ja siellä ollaan hihnassa, mun tuloilla ei kovin montaa Pedon pureskelemaa kirjaa lunasteta, eikä auton tarkka aikataulukaan tykkää hyvää, jos mie sinne jäisin esim. pissejä pesemään.. Peto käyttäytyi tietenkin oikein hienosti, makoili lattialla nauttien "tätin" rapsutuksista Sen kanssa on siis hiukkasen paljon helpompaa asioida kyseisessä paikassa kuin poikien.. Niiden kanssa se on ollut joskus aika painajaista !!

Ruuan suhteen tuosta on kyllä kehkeytynyt oikee nirppisten nirppis. Oma ruoka sellaisenaan ei saa aikaiseksi kuin väheksyvän tuhahduksen, hyvällä tuurilla saattaa muutama muru rinnan alle eksyä, jos on ihan aikuisten oikeesti nälkä. Timosta onkin tullut Pedon paras ystävä, ainakin jos Timo tekee ruokaa. Nyt jahtiaikana meillä syödään aikasta usein (tuoretta, ei pakastettua) lihaa ja Timosta on tullut aika höveli; tuntuu nimittäin Petokin saavan aika usein osansa.. No, ei se itteään nälkään tapa, ainakin toivon niin, et kaitpa se murkina joskus kelpaa. Enkä mie oo niin inhottava ollenkaan, et ain tarjoisin vaan perusmuonaa.. Enpä nääs itekkään viittis vetää kahta viikkoa pelkkää makkarasoppaa..

Sit viel ennen Miian kuvia, viikon ihan paras juttu. Nauroin nimittäin niin makeesti, et enpä muista milloin viimeeks. Siis meillähän on toki näitä Urbaanejakin ystäviä (siis Urbaaneja isolla U:lla). No, nyt yhdellä näistä tuli siis ihan tolkuttoman Iso Ongelma. Hänpä oli tässä aamuna eräänä ollut lähdössä aamulla ajelemaan autolla, ja mikäs se siellä olikaan ollut: Hiiri !! Se oli loikkinut ihan tyynen rauhallisena auton kojelaudalla kuin kotonaan. Oli auto jäänyt sit parkkiin ja mies oli laitettu siivoamaan auto täysin perusteellisesti. Tämä ystävä oli kelpuuttanut auton käyttöönsä vasta, kun oli vakuutettu, ettei se nelijalkainen ole siellä enää.. No, tänään sitten oli banaanipastilleista löytynyt pieniä hampaanjälkiä ja miten ongelman meinaa tämä urbaani-ihminen ratkaistakkaan ?? No, tietenkin niin, että meni ja osti hongkongista 3 kappaletta hiirenlossia.. Niin no, mitäpä muutakaan siinä sitten tekisi, kun ei kissaakaan saanut lainaksi.. Toivottavasti hiirulainen osaa arvostaa Oltermannia ja kohtaa näin loppunsa. Olisi se  melkoinen shokki kyl itellekkin, jos aamu-unisena hyppäisi autoon ja puoles välis matkaa hyökkäis tollanen nyrkinkokonen hiiri päälle, olis se auto vähemmästäkin ojassa.. ihan jokaisella..

Nyt niitä kuvia sitten.. Kuvaajana on toiminut siis Miia Ihalainen ja Hänelle vielä kerran Iso Kiitos !! Kuvat on otettu 28.10.2007. Miia ite kyllä tykkäsi, et kaikki ei oo hyviä, mut mulle nää kelpaa oikein tosi loistavasti. Pyysin Miiaa ottamaan kuvia Pedosta ja musta, kun ei ollut viel yhtään sellasta..