Viikonloppu on menny ihan vaan ollessa, kerrankin.. Kelit on mitä mainioimpia: vettä, räntää ja pakkasta vuorotellen.. Hyvä syy ihan vaan oleskella.

Peto on kunnostautunut omalla sarallaan: ulko-oven avaus sujuu erinomaisen hienosti.. Selkeää opaskoira-ainesta.. Onneksi on keksitty haat, ja sellainen meidänkin ovea on koristanut jo muutaman vuoden. Kiitos näiden kahden viikarin, jotka tuppasivat karkailemaan pihalle heti kun silmä vältti.. Haka palvelee siis jälleen tarkoitustaan. Saas nähä milloin tuo oppii oven avaamisen käskystä !?! Tai oppiskohan se esim. tyhjentämään tiskikoneen tai pesemään pyykit ???

Ihan umpipöpelikkölenkit ilman ihmisseuraa on mun kohalta nyt hetkeksi vain haavetta.. Lähimaastossa oli lauantaina ollut varma susihukkashavainto, jo kolmas pienen ajan sisällä.. Ja mie oo ihan vauhko niiden kans, karhua yms. ei oikein osaa pelätä, mut sudet on ihan oma lukunsa. Oon vissiin nähny riittävästi netissä harmaiden kuvia, jotka susi oli raadellu kuoliaaksi.. En tiiä onks mitään iloa/hyötyä, mut ulko- ja koiratarhan valot palaa kaiken pimeän ajan. Tälläsillä hetkillä on vähä ikävä kaupunkia ja katuvaloja, tai voitais ees asua kylän keskellä, eikä täällä reunalla, missä asumattomat metsät alkaa talon takaa. Onneksi on korkea koiraverkko tarhan ympärillä, lankakoiria ei täällä enään oo pahemmin kellään.

Latekin muuttaa ylätarhaan ens perjantaina, kun Ranun tältävuodelta viimeinen koe on ohi. Siellä kun on odotettavissa haukkua, haukkua ja haukkua, kun Late sinne menee, ei viitti ääntä tuhlata siihen jonninjoutavaan räksytykseen.. Voipi iskeä ahtaanpaikankammo kolmelle, kun tarkotus on sijoitella hurtat niin, et Late ois yksin ja Tane, Ranu & Peto omalla puolellaan.. Saas nähä kuin käy..