Eilen oli hommat ilmeisesti jumissa, kun ei päässyt edes kirjautumaan tänne...

Eilen oli vähä sellanen reissupäivä.. Ensin hain Petoliinin kans poikia hoidosta, kun kerran sen kerkesin mukaan hakea. Tällä kerralla se jo meni lasten luo ihan tosi reippaasti, eikä ujostellut yhtään, tähän asti on edes rekkoja pitänyt katsella hetken, koulu/päiväkoti-kompleksi kun nääs sijaitsee ihan ison tien vieressä. No, silittäjiä piisasi jälleen muutama ja siis se ihan ykkösjuttu on keinujen luona ain lentelevä pallo; ipanat pelaa ahkerasti keinupalloa.. Sieltä pöristeltiinkin kattelemaan heppasia, kun jäi lapsisaalis vähä laihaksi, ku hyö tykkäskin mennä kylään.. Heppasia siis kateltiin vähä etäältä, mut kuiteen, samoin tuli tallin immeisten koiratkin moikattua.. Sitten Peto tapas viel lenkkeilyn merkeissä kylän ainoan "mustan pantterin".. Nikin kans lenkkeily oli vähä toista maata, ku siskolikan.. Onpahan tuo otus ainakin varustettu suht hyvällä itsesuojeluvaistolla, kun ei tän kaverin karvoihin pyrkiny kii.. Mut koska ei tullut verta eikä ruumiita, niin kaikkihan meni ihan hyvin. Nikin kans Peto saa olla tulevaisuudessa ehkäpä enemmänkin tekemisissä, ku myö samal auton kurvaillaan reeneihin. Loppuilta menikin sit nukkuessa, et vaik toi matkailu kuulemma avartaakin, ni kyl se myös vähä pikku penneliä väsyttääkin.

1042611.jpg

Peto ja Mustantuulen Nikita, kuvat on ottanut Nikin omistaja Miia Tuure, 6.11.-07

1042612.jpg

 

Tänään ei sit tehtykkään oikein mitään, koska muhun iski siivousvimma ja järjestelin aikasta ison pinon postiluukusta tippuneita papereita.. siis ihan kahen vuoden kertymän verran.. Menikin sit se vähänenkin valoisa aika siihen ja nukkumiseen keittiön lattialla.. Juu-u, mä tiedän olevani pohjalla, makoilin Pedon kans lattialla leikkimässä, ja sekun meni hetkeksi maate, ni multakin tajus karkas..

Pedolla oli muuten tänään kauhee riekkumispäivä. Riehuttiin pihalla päivällä hetki ja viel iltasellakin pitkä tovi. Tuon kans on tosi metkaa riehua, vaik vähäsiä naarmuja saakin, niist ei oteta. Ihan suosikki ulkona on poikien polkutraktorin vetonaru.. Sitä on kiva jahdata ja repiä. Et ei näköjään lelujen ain tarvi maksaa maltaita, tollanen parin metrin naru hakkaa monta kaupan kapistusta.. Nää leluhommat kun on mulle ihan uutta, tähän mennessä ainuu lelu, mikä harmailla on kestäny on sellanen ihan basic-mallinen umpikova puuhapallo.. Kaik muut ne on pistäny palasiksi altaaikayksikön.

Ruokamäärää on tarkistettu, ja pienennetty. Nyt maistuu jo ihan törkeen hyvin. Ihan jopa niin hyvin, et on ihan pakko komentaa mua, ku ei sapuskat tipu ihan taivaasta. Hyvä näin.. Ja maistuu näköjään ihan vaan pelkät turvotetut nappulat ilman lisukkeita aamusin, ku on kaks kuolaavaa kaveria vahtimas joka suupalaa vieressä..  Riippuu meijän aamusta, kuin paljo ehtii laittaa kuppiin jotain sekaa vai ehtiikö mitään, tänään ei ehtiny muuta ku napata kupin pöydältä..