Ootteko ikinä nähny Poroa juoksemassa paikallaan ??? Mie oon...

Täälläpäin Suomea on ollu melkein koko "talven" tiet joko peilijäässä tai sit ihan sohjosia. Tänään oli luontoäiti järjestänyt suorastaan mahtavan pyöräilysään, tien pohja jäässä ja pinnassa viel kova lumikerros, joka ei ollu liukas. Kaivoinpa sit suuressa viisaudessani pyöräni navetan perukoilta ja kävin Tanen ja P:n kans fillaroimassa.

Vetokoirat Ranun ja Laten jätin ihan suosiolla kotiin, sen verran itsesuojeluvaisto viel pelaa.. Tane on hyvä keulakoira, kun se vaan jolkottelee ja on just sopivan laiska mennäkseen naru kireellä henki pihisten, niinku esim. Late tekee. Siis Tauno jolkotteli fleksissä ja Peto oli tavallisessa narussa.

Alkumatka oli sitä, et Peto juos paikallaan valjaissa, ku ois vissiin pitäny saaha Tane kii, mut taas mie olin tylsä. Mun periaate fillaroinnissa on se, et hissukseen lähetään ja kävellen tullaan kotiin. Eihän kukaan urheilijakaan hilpase kotiovelta kotiovelle miljoonaa... Ja yleensä melkein koko lenkki mennään viel niin, et hitainkin koira ravaa, välillä mennään sit pieniä pätkiä täysii.. Mut mun lenkit onkin vaan n. seittemän kilometriä, Timo hoitaa sit syksysin nää maratoonit eli 22 kilsaa..

Ajelin paikalliselle puusepänliikkeelle asti (n. 1,5 km) ja sit fillari parkkiin ja Peto irti. Tallailtiin pellolla, kun hankikin viel vähä kantaa, mettässä P meni ihan tolkutonta rallia, Tane tyyty ihan vaan mun tahtii (yllättäen, kun oli narussa). Takatullessa Peto bongas meijän jälet ja meni hienosti kuono maassa pyörälle asti.. Kotimatka tultiinkin jo ihan rauhallisesti, molemmat jolkotteli jalan vieressä.

Yhtään ei pieni otus pyörää vieraaksi kattonu, eikä pelänny ja näin lyhyellä alotuksella sille jäi toivottavasti hyvä mieli !! Fleksiin en sitä viel laita, kun Tane saa olla kaverina mukana ja juosta eessä, mut kyllä sekin aika koittaa, et se on Pedon paikka...