Niinpä niin, myö ollaan käyty (melkein) koko talous Tykkimäen huvipuistossa tänä viikonloppuna, mie ihan kaks kertaa.

Perjantaina käytiin isommalla porukalla, myö ja kaverin talous, kaikilla lapsilla oli näin kaveri. Hauskaa oli, Juha pääsi nyt ekaa kertaa isompiin laitteisiin, kun on tullu 120 cm täyteen, siis kaikkiin muihin ilman aikuista paitsi Taifuuniin, johon minä tietenkin jouduin kaveriksi. Ja viel kaks kertaa peräkkäin, kun ekaks kävin Juhan kans ja sitte viel Juhan kaverin Einon kans. Voin sanoa et oli naama kyl suht vihree, kun sieltä pois pääsin. Pojat kävi kyl Tornadosta lähtien joka värkissä, onneksi mun ei tarvinu, oksettaa pelkkä ajatuskin esim. Kouvola-karusellista, missä ketjujen varassa roikkuvat istuimet pyörii vinhaa vauhtia ympyrää... Pienemmät otti vähä rauhallisemmin...

Kummitusjunaankin pojat hinku jo viime kesänä, mut silloin olin niin tylsä, etten päästäny, nyt sit käytiin. Juha kävi montakin kertaa, Jerelle riitti kerta ja sit tuli ilmoitus ettei hän "mee sinne enään ikinä eikä koskaan", eipähän tarvi enää kuunnella jankutusta. Kotieläinosastolla Jere ja Jeren kaveri (ja miekin, ku ei ollu muita lapsia näkösällä..) pääs juottamaan kilejä tuttipullolla, oli aika somaa..

Rahaa palo ihan tolkuttomasti, mut onpahan käyty sielläkin tältä kesältä. Onneksi pojat ei viel tajuu, et on olemassa esim. Lintsi ja Särkänniemikin, vaik Särkänniemessä ollaan kyl ohiajaessa delfiinejä käytykkin kattomassa. Toi Tykkimäki on ihan ok, se kun on viel ihan lähelläkin...

Pojat jäi sit mummolaan yökylään, eli meil oli ihan luksusilta, käytiin tutuilla saunomassa yms. ja nukuttiin aamulla pitkään. Lauantaina pakattiin sit Peto ja Pinkelikin autoon ja lähettiin hakemaan poikia Kouvolasta.

Ennen sitä käytiin kuiteen ihan vaan koirien kanssa Tykkimäessä. Siel tallusteli perjantaina parikin koiraa, ja aattelin sit et mikäs sen parempi melu- yms. harjotuspaikka koiralle ku huvipuisto !!! Eikä ne kyl kumpikaan reagoinu oikeestaan mihinkään, vähä kattelivat ihmeissään. Bingo rojahti maahan makaamaan heti ku pysähty, Pedolla oli vähä pitemmät piuhat..  Timo ei kyl halunnu jostain syystä tallustella meijän kans, ootteli autolla juotuaan ensin pahaa kahvia, mut myö tallattiin siel varmaan tunnin verran, ennenku Petokin relas niin paljo, et sekin kävi maate, ku istahdin. Sit olikin hyvä poistua paikalta.. Kusti-sammakkoa (paikallinen maskotti) ei bongattu mistään, oisin ihan varmasti läntänny sille koirien hihnat käteen ja ottanu kuvan, ehkä se tajus vaaran ja pysy poissa =D Enkä myöskään venyttäny henkilökunnan pinnaa kysymällä ihan pokkana rannekkeita hurtille, ois kyl Yllätysten talo ollu suhteellisen hyvä testi koirille, tosin koska ne ei kyl ois varmaan ollu samaa mieltä, ni jätin nyt sit väliin...

Eikä ne järkytykset viel siihenkään loppunu, Peto joutu viel hissiinkin, kun äiti nyt kuitee asuu ihan ylimmässä kerroksessa, ni ei viittiny kävelläkkään. Seuraavaksi kun sinne mennään, ni ihan taatusti ajelen hissillä ylös ja alas vaik kaks tuntia, niin kauan et Peto rentoutuu sielläkin, sen verran koomista oli pois lähtö, se kun ei ois menny mokomaan liikkuvaan pieneen koppiin sit ei millään, ja kun tassutkin luistaa lattioilla.. On se elämä joskus rankkaa...

Täytyy kyl sanoa, et muakin on kohdannu ihan täydellinen henkilökohtainen kriisi: mun kamera hajos perjantaina !!!!!! Eli kuvia on, mut en saa niitä ulos kamerasta, kun se perkuleen härveli ei suostu aukeemaan, ei vaik painelis kuin paljo on/off nappulaa. Ihan tasan varmasti oon huomisaamuna eka immeinen joka soittaa Canonin asiakastukeen ja rukoilee apua. Hädissäni sit  ostin huoltikselta kertiskameran, ja koirien huvipuistoreissu on ikuistettuna sen uumeniin.. Et kyl niitä kuvia tulee, mut nyt voi mennä hetki, varsinkin jos aparaatti lähtee korjaukseen. En kyl tiiä, kumpi on pahempi, ilman kameraa vai ilman tietokonetta.. Tosin kameran voi korvata vanhalla filmiä syövällä kapistuksella, mut kuiteen, taijan olla riippuvainen kummastakin...

Lopuksi viel mun mielestä viikonlopun paras opetus: Älä ikinä missään olosuhteissa ota paketista uutuuttaan kiiltelevää naisille tarkoitettua säärikarvojen surmaa eli höylää, jos yksikin elävä immeinen on lähistöllä, tai voihan sitä toki ihailla toisten läsnäollessa, mut ei pitäisi kenenkään olla niin idiootti, et rupeisi tappamaan säärikarvoja samassa pesuhuoneessa, ei vaik se ois kuin iso, lasten kanssa... Loput varmaan arvaattekin.. Nii-i, ihan helvetillinen ventti nilkassa, kun vähän horjahdin siinä mukuloita väistellessä... Ehkä tää naurattaa viel joskus, mut ei ihan viel, ku idealside kiristää kintussa vieläkin... Voipi olla, et loppukesän saa karvat rehottaa ihan niin paljo ku niitä huvittaa, pidennetään sit tarpeen tullen housun punttia, ni ei häiritse...