Nii-i, ja hengissäkin edelleen.. Tuntuu vaan vieläkin, ettei elämään mahdu mitään muuta ku työ, työ ja työ !!! Kaikki muu on tällä hetkellä toisarvoista.. Tilanne on varmasti taas ihan toinen parin kuukauden päästä, mut tällä hetkellä kovalevyn melkein kaikki kapasiteetti on varattu työasioille. Ja uskokaa ihan huviksenne, et näin monen kotonaolovuoden jälkeen se kovalevy on välillä aika tiukilla, mut on se kuulkaas sen arvoista, kun yhtäkkiä tajuat, et hei mähän muistan tän ja osaan... Se on parasta, onnistumisen iloa !!!

Timo huoltaa täysin sujuvasti torpan ja pojat, kun mulla on usein päivät pitkiä tai sitte oon muuten vaan ihan poikki, ja uutena villityksenä on lenkkeily. En sit tiiä, teinkö elämäni mokan, kun kävin ostamassa dementiahiihtoon soveltuvat kepit ja askelmittarin.. Varsinkin se mittari on suht hyvä kannustin, se kun on niin kauhian viisas, että kertoo jopa päivän aikana poltetut kalorit.. Toinen moka oli sit kaiketi se, että erehdyin kattomaan suklaapötkön kupeesta sen sisältämän kalorimäärän, eipä oo pahasti tullu suklaata tms. herkkua syötyä viime aikoina...

Peto on lenkkeilly kaverina ja ollaan jotain pientä puuhailtu aina jossain välissä. Alkaa vaan olla se aika vuodesta, kun aamulla lähet pimeellä ja kun tulet kotiin on jo viittä vaille pimeetä, ja meillä kun ei oo noita katuvaloja ja muutenkin pihavalaistus on vähän niukkaa... Mut vähän kerrallaan, niinku sanoin, nyt on työt etusijalla...

Kokkosen Tuijan valmennuksessa tai mikä se nyt oli, käytiin Kouvolassa, ja sieltä jäi ihan perusasioita mieleen, samoin ku lappalaisten agileiriltä Punkalaitumelta viime viikonloppuna. Pää suodattaa edelleen asioita, niin paljon varsinkin leiriltä jäi tavaraa korvien väliin. Tuntuu vaan, et n. kymmenen vuotta oon harrastanu, mut kaikki sen aikana hankittu tieto ja taito on ihan turhaa lajin muuttumisen takia. Turhauttaa välillä ajatus, et kaikki on alotettava ihan alusta.. Mut niinku sanottu, päivä kerrallaan...

Nyt on mentävä nukkumaan, aamulla lähetään hirvijahtiin. Taitaa olla mun eka ja vika päivä tänä syksynä, kun puolet hirvistä on jo kaadettu, mut pääasia et ees yhtenä päivänä...