Vaikka just tällä hetkellä tiedän oikein hyvin, miltä sellaisesta hyvin syötetystä jouluporsaasta tuntuu (anopin muonitus oli tasoltaan suorastaan loistavaa eikä Juhan kummeilla iltakahvipöydässä ollut suklaakakku yms. jäänyt yhtään huonommaksi...), niin yritän taipua istuvaan asentoon ja kirjoitella viel vähän, kun kerran siltä nyt tuntuu.. Oli niin pitkä tauko, et tulee näitä juttuja mieleen pikkuhiljaa =D Ja ettei mene aina ihan mun jutuiksi, niin välillä muutakin..

Hiirihommeleita ensin. Niitä kun on tänä syksynä ollut jostain syystä suht reippaasti, niin myös meillä.. Tosin nuo meidän täystuhotappajat on pitänyt kantaa aika hyvin kurissa, jopa niin että Pedollekkin on hiukopalaa ain välillä pihalta löytynyt, kun katit vaan tappaa, mut eivät kaikkia syö.. Ulkosaunalta saalista on joka syksy tullut melkein nelkyt kappaletta, nyt ei vaan viitsitty laittaa lossia pyyntiin, kun ajateltiin, et kylhän nuo kissat..

No, Lahden jengi vieraili meillä ja Lenni nukku poikien rattaissa ulkona ja laitoinpa sitten ne rattaat ajatuksissani sinne saunalle jemmaan. Siinä vaan kävi sitten niin, että ne perkuleen ötökät oli sitten pitänee juhlia siellä rattaiden kopassa (jota on siis tähän asti säilytetty visusti sisällä lämpimässä ) ja arvata kai saattaa kuin siinä sitten kävi.. No, patja lähti krematorioon, muut osat pesin kuudessakympissä, mut otti aika reippaasti aivoon vaikkei muuta tuhoutunutkaan kuin se patja... Olin aika valmis viettämään yön pimeitä tunteja hiiripassissa esim. haulikon kanssa. Onneksi ne kaikki kolme hilpeää juhlijaa kohtasivat tiensä pään lossassa; ahneella on paskainen loppu =D Nyt siellä on säilytyksessä meijän iso uima-allas ja jos ne sen syövät, niin vannon, et vaikka kuristan niistä jokaisen omin käsin !!!

Toinen episodi myö vastaan hiiret käytiinkin sitten ihan sisätiloissa. Hiivin yhtenä yönä ylös nukkumaan enkä jostain syystä nukahtanut tavoilleni uskollisena alle kahden minuutin.. Ja kuin ollakkaan, pitkin lattiaa rupes kuulumaan sellaista sangen mielenkiintoista rapinaa. Potkin Timon keskellä yötä ylös ihan vaan ilmoittaakseni et meillä on muuten yksi ylimääräinen ystävä... Koita siinä sitten nukkua kun aivot sanoo koko ajan, et se "ystävä" voi muuten ihan hyvin keksiä, et meillä on aika pehmeä ja kiva sänky ja vaikka olenkin keskimääräistä ystävällisempi kaikille eläimille, niin siinä menee mun raja.. Sänkyyn ei tule mikään kissaa pienempi !! No, loppu hyvin, kaikki hyvin; sekin kaveri löytyi sitten seuraavan yön jälkeen lossasta...

Kolmas episodi keskittyi myöskin sisätiloihin, mut alakertaan.. Ilmoitin Timolle, et joko mun päässäni rapisee tai sitten pesuhuoneen ja saunan välisessä seinässä rapisee, kuuntelin nimittäin sitä ääntä parina yönä.. No, sitten rupesi vähän haisemaan, vähän niinku viemärille. Timo tunnollisena miehenä putsasi perusteellisesti kaikki viemärit, mut haju ei kadonnu.. Sit kaikki talouden kaksjalkaiset miehet oli lyöny viisaat päät yhteen ja keksineet, et hei se haju tulee muuten täältä pesuhuoneen ja saunan välisestä seinästä. Sitten olikin vaihtoehtoja ihan tasan kaksi kappaletta; toinen suuritöisempi, toinen vähän pienempi homma. Eli joko hiiri olisi syönyt viemäreiden ilmaputkeen reijän, jolloin muutaman vuoden vanha pesuhuone olisi kokenut jälleen vähän suurempia uudistuksia remontin muodossa tai sitten hajun aiheuttaja olisi ruumis. Onneksi tällä kertaa päästiin vähällä: se oli se ruumis.. Mut sai Timo kuitee ottaa kiukaan pois seinästä, purkaa muutaman panelin, kaivaa ruumiin sienän välistä, laittaa ne panelit takas ja viel kiukaankin seinään.. et silleen...

Saamarin otukset, mut tää oli nyt kahdentoista vuoden aikana toinen kerta, kun ne ryökäleet sisään änkeää, et toisaalta ollaan päästy aika vähällä.. toistaiseksi...

Sit viel se kissapuoli.. Ehkä tämä joulun aika on pehmittänyt Timon päätä, koska kissoilla on ollut lupa tulla sisään tässä pari päivää.. Tosin Mauku ja Miki ei osaa tätä etuoikeutta oikein käyttää, mut Miuku sit ottaakin ilon irti ihan niidenkin edestä.. Tuolla se makaa nytkin Timon kans sohvalla... Täytyy myöntää, et oli aika omenainen olo viime yönä, kun kattelin telkkaa ja kissa makas kehräten mun polvitaipeessa, pienen ihmisen ilot on jälleen kerran myöskin aika pieniä =D Niin pehmeäksi Timon pää tuskin koskaan muuttuu, että se katteja tai koiria sänkyyn päästää. Mä en huoli sinne mitään kissoja pienempiä, Timolla raja taitaa mennä vähän jalkojen lukumäärän mukaan, nelijalkaisilta pääsy kielletty...

2177264.jpg