Olin eilen (rehellisesti sanottua meni kyl hyvin pitkälle tämänkin päivän puolelle) koiraporukan pikkujouluissa. Vihdoin ne on ohi, nää oli tän kauden viimeiset... Uhkasin pitkin syksyä lähteä muiden kanssa jatkoille ja eihän sitä sitten sanojaan voinut syödä. Ekaa kertaa n. kolmeen vuoteen olin jossain muualla kun paikallisessa. Enkä kyl oo mitään menettänyt, tuttujen immeisten ympäröimänä on paljon kivempaa tai ehkä olisi auttanu asiaa, jos olisin jättäny auton kotiin =D Et ehkä mä elän sit ne seuraavatkin kolme vuotta oikein loistavasti, vaikken yöelämään kävisikään tutustumassa oman kylän ulkopuolella...

Mut ilta oli harvinaisen mielenkiintoinen muuten. Hävisi aika ja paikka, kun eteen tuli ihminen joka näki ihan suoraan mun läpi.. Ollaan kyllä treeneissä nähty, mut ei olla juurikaan juteltu, kun siellä ollaan kuitenkin koiran ehdoilla, mut nyt oli oikea aika ja paikka.

Pelottavaa, kun tajuaa, ettei mitkään suojaukset toimi, kun toinen vaan näkee läpi.. Kuuntelin lumoutuneena analyysiä itsestäni, ensimmäisen kerran elämässäni. Ne ihmiset kun on aika harvassa, jotka katsovat mua silmiin, eivätkä käännä katsettaan ensin pois... Että olipahan sangen avartava ilta, pitkästä aikaa ihminen jolla ei ollut kiire ja jonka kanssa pystyi keskustelemaan ihan aikuisten oikeesti. Vain taivas yksin tietää kuin paljo mä nautin siitä !!! Mut niinku sanottu, nyt on yöriennot ohi vähäksi aikaa, ainakin mun kohdalla...

Huomenna sit kukonlaulun aikaan kohti Messarin koiranäyttelyä, tosin ei oman koiran kanssa, ihan vaan seuraneidin roolissa...