Nyt on koti kunnossa, ei ehkä ihan tiptop, mut valmis joulua varten kuitenkin. Ja kaikki rästityötkin on tehty, niitäkään ei tarvi enään miettiä, huomenna sit ruokapuolen hommia ja vielä kevyt imurointi. Mulla on luja luottamus siihen, että tänä jouluna, vihdoinkin, olisi kaikki valmiina siihen mennessä kun joulurauha julistetaan.. Voipi olla toiveunta, mut nyt on yritys ainakin ihan täys kymppi =D Toisaalta, pukkihan kulkee vasta pimeällä, joten onkohan sittenkin parempi tussailla omia hommiaan vai maata laakereillaan ja kuunnella sitä "milloin se pukki tulee"-litaniaa tunnista toiseen, saas nähdä..

Pääasia, et on hommia mitä tehdä, ajatukset unohtuu silloin edes hetkeksi.. Nii-i, mä tiedän, tää on ihan kauheeta valitusta, mut se on vaan sellainen juttu, että tää kirjoittaminen helpottaa; tää on ollu mun pakokeino kirjojen lisäksi aina.. Ja tulee vielä se päivä, et ne antaa rauhan; asiat alkaa olla jo selkeinä ajatuksissa, mut niitä ei uskalla sanoa ääneen.. ei ainakaan vielä...

Mut ehkä sitten tietäisin kumpaa mitalin puolta elän nyt.. Tai toisaalta, en ole ihan varma haluanko edes tietää; jos tää on sittenkin se kirkkaampi ja se, että avaat sanaisen arkkusi muuttaa sen siksi toiseksi puoleksi tuntuu ajatuksena niin ylivoimaiselta, et taidan jättää väliin, toistaiseksi.. Vielä en jaksaisi kulkea niiden varjojen läpi.. Ja ehkä jo huominen antaa vastaukset.. ehkä.. toivottavasti...

"Miksi?"