Ihan ekaksi on kerrottava sen verran, et omenainen olo jatkuu ja vieläpä siinä mittakaavassa, että jos osaisin, niin viimeisen vuorokauden aikana olisin heittänyt monen monta volttia... Edelleen niin kovin iloinen ja onnellinen olotila... Sanat ei enään riitä kertomaan =D



Mut nyt, tervetuloa päiväksi mun elämään, kerrankin ihan kuvien muodossa...

Juupasen juu, meidänhän siis piti lähteä Pedon kans tänään sinne Mikkeliin, mut kiitos kouluttajien saaman norovirus-tartunnan se siirtyi viikon päähän... Mut on pakko sanoa, etten ole siitä ollenkaan pahoillani, mulla oli ihan mieletön päivä !!

Kaikki alko aamulla, kun Rinna tuli poikien kans hakemaan meitä ja pienen tuumaustauon jälkeen ensimmäinen etappi oli koulun luistelukenttä. Ei muuta kun ensin lapsille luistimet jalkaan ja sitte itelle.. Siellä myö "balleriinatkin" sitte luisteltiin, ei oikein onnistunu enään edes vaaka, kolmoissalchowista puhumattakaan.. Kamalaa huomata omat rajallisuudet, mut sirklaus ja takaperinluistelu onnistuu vielä =D

(muistin kameran olemassaolon vasta siinä vaiheessa, kun luistimet oli jo pois jalasta, siksi siitä ei ole kuvia)

No, kun luistimet oli vaihdettu takas kuomiin ja koko jengi istu jälleen autossa, suunnattiin toiselle etapille viereiseen kylään metsään makkaranpaistoon. Siellä olikin viritelty tulet valmiiksi joten päästiin heti syömään.



Ja kun masut oli täynnä ravitsevaa muonaa, niin pojatkin maltto mennä leikkimään hetkeksi eli tässä meidän jälkikasvu ;-) Kuvitteleekohan ne olevansa apinoita ??



Mettässä oli myös Rinnan talouden moto töissä. Eikä ollu tääkään ihan turha päivä, taas koin jotain uutta; pääsin moton kyytiin... Ei voi muuta sanoa, ku että johan on värkki.. Ainakin mulle ihan liian monta liikkuvaa osaa, mut olihan siellä ihan kiva hetki katella.. Eikä siinä ole edes rattia, pari-kolme pientä vipua, mistä sitä ohjaillaan.. Ei ymmärrä =D







Kun tän päivän motohommat saatiin tehtyä, päätettiin siirtyä kolmannelle etapille, joka oli ihan pöydän ääressä ruokailua meillä. 



Ei kuitenkaan noita rusakoita syöty, ne päätyy vatsaan vasta muutaman päivän riiputuksen ja nylkemisen jälkeen =D Timo liittyi retkikuntaan vasta tässä vaiheessa, koskapa aamu meni pupujusseja jahdatessa, niinku kuvasta näkyy... No joo, kaikkien tuhottujen makkaroiden jälkeenkin jopa lapsille maistu sapuskat ja naapurista haettu tuore rieska, kun vaihtoehtona oli jäädä ilman lauantaikarkkeja.. Uhkailu, lahjonta ja kiritys, juu nou...

Tässä vaiheessa mie poistuin omille teilleni. Ukot ja vierailevan talouden väki lähti neljännelle etapille eli vaihteeksi luistelemaan.

En oo varmaan ikinä maininnu, mut mun yksi ammattihan on siis maatalouslomittaja ja vaikka en niitä töitä teekkään, niin aina joskus on kiva haista ihan sille itelleen. Onneksi heppatallin immeinen tekee ihan töitä maatalouslomittaja ja hänpä olikin tänään myös mulle tutussa talossa töissä eli mun päivän neljäs eteppi oli navetta.. Oli oikeesti kivaa !!! Ja osasin vielä lypsää lehmän, edellisestä kerrasta on varmaan vuosi aikaa =D

En tiiä, kuin monta sellasta immeistä tätä lukee, jotka ei oo ikinä käyny navetassa, mut nyt tähän saumaan lyhyt oppimäärä kuvien muodossa.. Näin se maito tulee sinne sinunkin jääkaapissa olevaan tölkkiin..

Siinä vaiheessa kun minä sinne kerkesin, oli osa töistä jo tehty. Tässä on menossa putkiston yms. kuivaus.. Lypsimet yms. oli jo navetan puolella..



Eli ensin pyyhitään paikat puhtaiksi:


Seuraavaksi tarkastetaan maidon koostumus noinniinku silmämääräisesti:

Sit vaan lypsimet kiinni. Tässä talossa niitä ei tartte irrottaa, kun koneet irrottaa ne automatik =D


Ja kun nämä kolme vaihetta on toistettu jokaikisen äbyliksen kohdalla, niin sitte vaan koneet pesuun ja näin talviaikaan siirrytään vielä..


säilörehun jakamiseen. Jauhoja tms. ei tarvi jakaa täällä käsin, myös ne on koneiden hoidossa, mut olin kyl sen seittemännen kottikärryllisen jälkeen ihan sitä mieltä, et saattaisin ihan mielelläni jakaa enemmin ne jauhot tms. käsin ja antaisin koneen hoitaa rehun jakelun. Voin sanoo, et vaikka mulla on fyysistä voimaa ihan riittävästi naisihmiseksi, niin toi tavara painaa ku synti..


Rouville hiukopalaa yön tunneiksi =D


Viimeisenä ja kaikken suloisimpina odotti vasikat. Ne on jotenkin niin liikuttavia otuksia.. Ja noi tuttiämpärit on kyl ihan ykkösiä =D


Mut ajatelkaas, kaikki tää (ja paljon muuta, mistä ei ole kuvia) kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin jokaikinen päivä.. Ei tuu aina ihan helpolla maidot sinne tölkkiin...


Navettahommien jälkeen siirryttiinkin sitte mun viidennelle etapille eli heppahommeleihin. Tallilla on mun kirkkoreki (koska mulla ei ole hevosta) ja sitä olisi nyt sit vissiin ihan vakavasti tarkoitus kokeilla, kun on vihdoin heppanen, minkä kanssa se on realistinen ajatus. Tähän asti lopputulos olisi ollut todennäköisesti kirkkoreki tulitikun kokoisina palasina, mut nyt on ihan vakaa aikomus mennä ajelulle..

Mut ensinhän on siis rassattava valjaat valmiiksi, jo pelkkien länkien sovittelu on kuulkaas aikaa vaativaa hommaa. Onneksi niitä on siunaantunu riittävän monta, onpahan edes jotain mitä sovitella =D Ainoan pikkuongelman muodostaa se seikka, että kaikki olemassa olevat varusteet on ollu käytössä ehkä vuonna kukka ja keppi, eikä nahka oikein tykkää olla ilman rasvaa. Tänään rapsahti poikki länkien rinnustin ja sen takia kuvassa mielenkiintoinen paalinaruviritys, joka toki korvataan jollain järkevämmällä tuotteella, mut tää oli nyt vaan kokeilua, ei poistuttu tallista =D Joo, ja mä tiedän ettei länget ole kiinni, mut tuu ite kiskomaan paalinarua... Pikkuvikoja, korjaantunee tulevaisuudessa...

Mut ei oo rahat ja aika menny hukkaan, olisi saatu heppanen reen eteen vaik heti, on niistä työheppakursseista jotain jääny takaraivoon...



Ja koska heppakuvia ei kauheesti ole ollu, niin laitanpa niitä nyt sit pari...


Tuo oikeanpuoleinen, jolla on sininen riimu, on sellanen, et jos se olisi myynnissä ja jos mie haluaisin heppasen, niin se olisi tuo otus.. Onneksi se ei ole myynnissä, enkä mie halua heppasta...



Tallihommien jälkeen siirryttin vielä tietsikan kimppuun ja tehtiin tallin immeiselle oma blogi. Pienien vastoinkäymisten ja niiden rumien V-sanojen jälkeen saatiin sekin tehty ja oli aika tulla kotiin.

Kaikkeen tähän meni aikaa melko tarkkaan 12 tuntia, ukot oli kotiutunu puoltoista tuntia ennen mua.. Onneksi kaikki päivät ei ole tälläisiä, fysiikka saattaisi loppua suht nopeesti.. Ja onneksi huomenna saa nukkua pitkään...

P.S Kun mulla ei ole ollut tapana laittaa tänne muiden kuin meidän kuvia (ei koske porokoirakavereita, sori =D), niin näihin tänpäiväisiin on kysytty  asianosaisilta ihan lupa