Mulla on ihan selkeitä alkoholismin ensioireita; täällä istun sunnuntai-iltana koneen äärellä ja edessä on vinkkulasi, kamalaa.. ja viel kamalammaksi asian tekee se, että eilen lasin tilalla oli siideritölkki =D Järkyttävää tissuttelua.. Timokin kävi äsken kysymässä, et oisinkohan mie ehkäpä unen tarpeessa, kun hihittelen täällä yksikseni, mut ei sille voi mitään.. Joskus hysteriakohtaukseen riittää yksi puhelinsoitto.. Tällä kertaa siihen riitti sieltä luurista yksi lause: muista, Janika, että uskovaisten tavara on yhteistä... No joo, voin sanoa, että tämä mistä tälläkertaa oli puhe, ei ole yleisessä käytössä. Katsoa saa, mut ei koskea, muuten voi nalle murahtaa =D

Joo, oli mulla ihan asiaakin.. Myö nimittäin tehtiin se !!! Myö käytiin rekiajelulla !!! On nimittäin vähän voittajafiilis...

Niinku arvata saattaa, suuntasin tänäänkin tallille, kun olin saanut ensin kaivettua itseni sängyn pohjalta ylös tossa puolenpäivän aikaan.. Vähän veti mehut pihalle tuo eilinen päivä, ei näköjään kestä fysiikka enään sitä mitä se kesti vielä kymmenen vuotta sitte..

Onneksi heppasella on pääkopan sisältö kunnossa, meni pikku  tovi valjastaessa, joku toinen elukka olisi ollut jo vähintään Ugandassa =D Mut lopputuloshan on se mikä ratkaisee, vai mitä ?!? Valjaat tarvii vielä pientä hienosäätöä, mut näilläkin nyt pääsee eteenpäin, eikä ole edes sitä paalinarua missään =D

Matkaan lähdössä


Viel pari kuvaa, mä seisoin takana jalaksilla, sai otettua kuvia..






Nyt sit vaan toivotaan peukut pystyssä, ettei ihan kaikki lumi sulaisi pois, tai että saataisiin ainakin uutta tilalle.. Seuraavalle lenkille otetaan mukaan aisakellokin (joo, mä tiedän että se on setolkkakello, mut kaikki ei sitä sanaa ehkä ymmärrä..), tuntu heppanen sen verran rauhalliselta.. Ja ehkä kaivan sen rekivaatteenkin mukaan, sit ei puutu enään ku lampaantaljat..

Karsinoiden siivouksen jälkeen sit kotiin, vaatteet vaihtoon ja Pedon kans maneesille agilitytreeneihin. Koiruus ei sit ollu nähny esteitä melkein kolmeen kuukauteen, että siitä lähettiin..

Hyvin meni kuitenkin, olosuhteisiin nähden. Ainakin luoksetulo on varmaa, tuota uskaltaa pitää vapaana siellä oikein loistavasti, se vaan kulkee mun vieressä, ainakin toistaiseksi.. Otettiin kolmen hypyn sarjaa, joiden korkeus oli nyt 55 cm. Niistä tuo menee lentäen yli, jos vaan muistaa nostaa kunnolla kinttujaan. Sitten samoja hyppyjä eteen-käskyllä ja yksittäistä hyppyä kahdeksikkona, kaikki meni hyvin.

Rengas ei ole vielä varma, eikä kepit, mut ajan kanssa. Niitä pitänee nyt harjoitella. Keinu ei tuottanut ongelmia. Ensimmäisellä kerralla Peto vaan unohti hiljennellä puolessa välissä ja lävähti kerran persuuksille, mut ei jääny traumoja, seuraavalla kerralla muisti ihan itse hiljennellä =D

Puomia höylättiin ehkä vähän liiankin monta kertaa. Nyt se kyllä muistaa pysähtyä odottamaan tule-käskyä alastulokontaktille, mut se ei tule vauhdilla sinne asti, vaan jää jumittamaan liian ylös, juu nou.. Ehkä seuraavaksi opetellaan sitte menemään se puomi vauhdilla, katotaan sitte vaikka niitä kontakteja läpi sormien.. Vauhtihan se olisi se aika tärkeä juttu, virheitä voi kaiketi hioa pois myöhemminkin...

Mut jäi hyvä mieli, koira leikki mun kans ihan kympillä ja jäi sellanen olo, et silläkin oli hauskaa !!

Maneesilta ajelin kotiin jälleen kerran pienen punaisen (joka on siis mp3-soitin =D) tahtiin lauleskellessa ja loppuilta menikin vieraiden kanssa seurustellessa, jotka oli meillä kun kotiuduin..

Nyt pitäisi vielä tehdä eväät, pakata reppu ja opiskella vähän työjuttuja. Jotenkin vaan tuntuu, et huomenna pääsee töihin lepäämään, vaikkei kotiinpäin tartte varmaankaan ennen viittä edes suunnitella lähtevänsä, kiva kuitenkin lähteä taas...