Nyt mä haluaisin kiittää oikein kovin kauniisti teitä, joilta olen tämän syksyn ja talven aikana saanut sähköpostia ja tekstiviestejä. Ne on ollu aika liikuttavia ja kauniita ja ne on kannustaneet jatkamaan kirjoittamista (vaikkei tää ihan viisasta ole, tiedän sen kyllä..) ja antaneet voimia jaksaa päivä kerrallaan.

KIITOS !!!


Niinku olen ehkä joskus kirjoittanutkin, mä tiedän että en ole yksin, mua on siunattu riittävän monella ihmisellä, joille voi puhua jos sille tuntuu tai vain soittaa, et nyt on paska fiilis, saanko tulla kylään.. Joskus se pelkkä ihmisen läsnäolo riittää, aina ei tarvi edes puhua, joskus on hyvä olla hiljaa.. Ja mikä tarkeintä, tiedän että en ole yksin ongelmieni kanssa. Meillä kaikilla on lienee ne omat ristimme kannettavana, kellä raskaampi, kellä kevyempi, kelleen ei kuitenkaan anneta enempää kuin jaksaa kantaa..

Mut mulla elämä jatkuu. Kiitos sille ihmiselle, jonka sanojen myötä tajusin vihdoin laittaa asioita järjestykseen pääni sisällä. Kaikki ei vaan ole aina niin kovin mustavalkoista, kuin luulisi, asioilla on niin monta eri puolta. Ja ehkä te olette saaneet mun syksyn aikana kirjoittamista jutuista väärän kuvan, en tiedä, mut se mitä ajattelette ensimmäisenä, ei pidä paikkaansa, niinku sanoin, kaikki ei oo aina niin yksiselitteistä kuin miltä ekaksi tuntuu =D

No, vain minä ja Taivas tietää mitä kävin läpi. Eikä se vieläkään ole ohi, ei ennenku saan puhutuksi asiat selviksi ja milloin sen aika tulee vai tuleeko koskaan, en tiedä.. Enkä jaksa enään sillä rasittaa päätäni, aika näyttäkööt. Pääasia, että arki sujuu.

Ja vihdoin näen metsän puilta, monenkin asian suhteen ja vaikka mieli on vielä niin kovin raskas ja olo edelleen alaston, niin opinpahan ainakin rakastamaan elämääni ja itseäni. Mulla on niin paljon sellaista, mistä olen kovin onnellinen ihan jokaikinen päivä !!! Sen kaiken kun muistaa joka aamu, kun herää, niin kaiketi pysyykin onnellisena. 

Kaiken tän jälkeen mä ymmärrän vihdoin, että elän taivaassa, olen elänyt jo hyvin pitkään. Nyt vaan tiedän, että on olemassa myös se vähän toisenlainen taivas, ja se tieto on tuonut mukanaan myös sen helvetin. Mut hetki kerrallaan, ehkä mä vielä joskus saavutan tai ansaitsen myös sen toisenlaisen taivaan äärettömän kauniin kirkkauden, jonka tiedän olevan olemassa... Ehkä mä silloin ymmärtäisin "Miksi?"...

Mut aina ei ihan kaikkea voi saada, ei pitäisi heittäytyä ahneeksi. Joskus on osattava olla iloinen siitä, mitä on jo saanut ja huolehdittava siitä parhaan taitonsa mukaan..

Siis kuu pysykööt toistaiseksi taivaalla =D