Miksi meistä tulee aikuisina tylsiä ? Mihin häviää se viaton lapsenmieli ja varsinkin; mihin häviää se vilpitön kyky leikkiä ?

Muistatko milloin viimeeksi teit nauraen lumienkeleitä, milloin viimeeksi leikit nukeilla tai milloin viimeeksi juoksit metsässä kuvitellen olevasi esim. Robin Hood ? Aivan, pistää miettimään.. Ei liene tule yllätyksenä, jos kerron että katsoin yöllä telkusta Steven Spielbergin version sadusta Peter Pan ?? Eikä ollu edes eka kerta, se vaan kolahtaa joka kerta, kun sen kattoo. Että sillä miehellä on loistava mielikuvitus...

Tai toisaalta, mitä jos Mikä-Mikä-Maa Kapteeni Koukkuineen ei olekaan satua ? Mitä jos J.M. Barrie olikin Peter Pan ? Voisiko silloin nämä aikuiset, jotka eivät ole unohtaneet sitä sisällään asuvaa lasta olla Kadonneita poikia (ja tyttöjä) ? Niinpä... Tai mitä jos se tämän maailman Kapteeni Koukku onkin se, että aikuiset unohtavat liian usein sen sisällään asuvan lapsen ??

Ja mihin se meissä asuva lapsi oikein katoaa tai miksi se kasvaa aikuiseksi, vaikka aikuisena oleminen ei aina ole kauheen kivaa ? Miksi lapsuus kestää niin kovin vähän aikaa kun taas aikuisena saa olla monta kymmentä vuotta ? Eikö se arki olisi paljon helpompaa, jos voisi ja/tai osaisi välillä hellittää ja antaa vaan mennä,heittäytyä elämään se lapsen pilke silmäkulmassa ? Olisiko aikuisuus silloin helpompaa, painaisiko se vastuu silloin edes hiukan vähemmän ? Niin paljon kysymyksiä, joihin ei osaa vastata.

Ajatelkaas kuin onnellisia nuo metrin mittaiset on meihin reilut puolitoista metrisiin verrattuna. Okei, aikuiset asettaa vähän rajoja, mutta kuitenkin, kuin huoletonta ja kuin helppoa elämä on, kun on vielä lapsi.

Tosin tänäpäivänä siihen lapsuuteen taitaa tulla karu loppu jos ei nyt ehkä ihan vielä kouluun lähtiessä, niin viimeistään yläluokille mentäessä kuitenkin. On se vaan niin surullista.. Jälleen kerran olen huisin iloinen siitä, että olen saanut olla lapsi niin kovin pitkään. Eikä sen lapsen pilke ole silmäkulmasta kadonnut vieläkään, joskus on vaan niin pirun vaikeaa heittäytyä, en muka osaa enään leikkiä.. Mut mielikuvitus mulla on jäänyt johonkin viisivuotiaan tasolle, eiköhän se vielä jotain pelasta .

Taidan lähteä ulos, siellä on sen verran lunta, että saa tehtyä vaikka sen lumienkelin, pitkästä aikaa...

Ennen sitä laitan vielä muistutukseksi yhden kuvan eiliseltä. Piti nimittäin kiireesti kaivaa kamera esiin, kun Juha & Jere ilmoittivat, että merirosvot hyökkäävät maatilalle..

 

Lopuksi vielä.. Koska keijupöly ei kuulu ainakaan meidän lähikaupan tuotevalikoimaan, niin löydätkö sinä oman onnellisen ajatuksesi ?? Mulla meni yön pimeinä tunteina tovi sitä miettiessä, mut vihdoin löysin omani.. Jos olisin Peter Pan, niin voisin minäkin lentää...