Juu, tänään opittiin se, että joskus vanhemmuus vaatii pokerinaamaa ja kaksinaamaisuutta.. Jerehän käy siis kaksi kertaa viikossa seurakunnan päiväkerhossa. Tänään oli jälleen kerhoaamu, mutta tietenkään poika ei olisi just tänään halunnut sinne lähteä.. No, siinä sitten hyvin lempeällä äänensävyllä herralle selvitettiin, kuin tärkeää siellä on käydä, koska siellä oppii erinäisiä taitoja eskaria ja kouluakin varten ja että kerho loppuu kokonaan, jos siellä ei käy kukaan... Se, mikä jätettiin sanomatta oli se, että "hiivatin ipana, sähän muuten menet sinne, koska äiti ja iskä on päättänyt lähteä kelkkailemaan".. Mähän sanoin, kaksinaamaisuutta =D

No, Juhalta ei edes kyselty halukkuutta mennä kouluun ja Jerekin lähti kerhoon ihan iloisena.. Myö kaivettiin kätköistä kelkkahaalarit yms., tehtiin ehkä vaatteidenvaihdon maailmanennätys ja ei muuta ku baanalle... Vaikka lunta ei todellakaan ole vieläkään liikaa, niin reiteille pääsee kuitenkin. Keli oli loistava; aurinko paistoi, hanki kimmelsi ja sananmukaisesti, kelkka lensi... Uskaltaakohan näin sanoa, mut oli aika onnellinen olo...

Menomatka meni keskittyessä kyydissä pysymiseen, mut takaspäin tullessa kroppa muisti jo ja pystyin keskittymään maisemiinkin, ainakin hetkittäin. Reitit on vaan muuttuneet niin paljon, että kun ennen mentiin pitkiä pätkiä suht suoraan ja KOVAA, niin nyt on enemmän sellaista pätkää, et kuski joutuu ihan ajamaan ja kyydissä olevakin saa kyl kattoa eteenpäin, et osaa varautua.. Eipä tarvi mun lähteä ajamaan viralliselle reitille, kelkka saattaisi olla näreessä aika äkkiä ;-)

Loppumatkasta pysähdyttin viel kyläilemässä ja nauttimassa loistavasta tarjoilusta ennenku haettiin Jere kerhosta. Pikkumies tallas kelkan viereen ennenku tunnisti meijät,  yleensä kun ollaan haettu autolla... No, kypärä päähän ja kotiin. Mä läksin sit viel yksin pyörähtämään Vehkalammella, koska luontoäiti ajatteli ihan selkeesti mua ja pisti auringon pilviverhon taa. Se on yksi mun keleistä; ei ole huikaisevan kirkasta, eikä toisaalta hämärääkään.. Vain sumu puuttui. Kamalaa, kertookohan se mun luonteesta jotain ?? No, kaikki ei ole sitä miltä näyttää...

Seuraava syy onnelliseen päivään tuli, kun olin hakemassa Juhaa koulusta ja naapurin kauhian ystävällinen vanha emäntä soitti ja pyysi hakemaan reikäleivän reikiä. Niistä sitten melkein tapeltiin Juhan kans ja oli syytäkin, ne oli aika hyviä lämpöisinä... Päivän kruunu olikin sit päiväunet kahden peiton alla, olo ei ollu köyhä eikä kipee..

Illalla oli viel kylän urheiluseuran hiihtokisat. Pojilla meni hienosti ja edelleen; "...meillä kaikilla oli niiiiin mukavaa..."

Pakollinen pysähtyminen. Välillä on kaivettava kelloa esiin, kun ihan rajattomasti ei aikaa tänääkään ollut... Ikävä kyllä...

Tää on yksi mun lempikeli... Vehkalammelta...