Mistä löytyy se rauha ?? Se levollinen olo, kun ei ole kiire mihinkään, eikä ole levoton. Se olo, kun tietää, että sielu lepää...

Niinpä.

Kelle se löytyy mistäkin. Jollekkin luonnosta, toiselle kaupungin hulinasta tai voihan se rauha olla myös tuoksuja, maisemia tai jokin ääni tai joku toinen ihminen. Pääasia että se on olemassa. Ilman sitä levollista rauhaa ei kyllä elosta tule mitään, stressaantuu ja tulee kiukkuiseksi.

Mulle se rauha löytyy muutamasta jutusta. Se voi tulla kauniin maiseman katsolemisesta; syksyllä viljapellon tuoksusta ja viljan tanssin katselemisesta tai kirpeänä syyspäivänä luonnon ruskaa ihaillen, talvella hiljaa paikallaan istuen katsellen timanttien leijumista alas taivaalta tai niistä aamujen sinisistä hetkistä, keväällä heräävän luonnon tuoksusta, kesällä veden äärellä auringonlaskua tai nousua katsellen. Esimerkiksi.

Mutta se rauha löytyy myös muualta, luonnossa sen tavoittaa aika usein kun on yksin, harvan ihmisen kanssa kun on helppoa ja luonnollista olla ihan hiljaa.. Joskus turhat sanat pilaa kaiken ja vain harvojen kanssa voi keskustella ilman sanoja. Mutta myös siis toisen ihmisen läsnäolo voi tuoda sen rauhan, niitä ihmisiä ei ole montaa, mutta niitä on.. Siitä olen onnellinen.

On kuitenkin se yksi ihan pomminvarma konsti ja se on yksinolo. Jotkut vaan tarvii joka päivä sen oman yksinäisen hetkensä. Mulla sielu lepää parhaiten ja takuuvarmasti yksin yön pimeinä tunteina... Ajatukset selkenee ja päivän jälkeen on kiva rauhoittua hetki...

Se voi löytyä myös tuoksuista. Esimerkiksi jotkut tuoksut vievät ajatuksissa lapsuuteen ja mummolaan.. Siellä oli aina rauha; ei ollut kiire, sai vain olla.

Äänistä sen tuo yksi ja se on hevosen kavioiden kopina maata vasten. Ja se ääni on sellainen, että sitä kuunnellessa unohtuu ihan kaikki, oli se ihan mitä tahansa. Kumma juttu, se on tehonnut monta kertaa myös niissä tilanteissa, kun tuntuu, että pää hajoo ihan totaalisesti...

Mut eipä kai sillä ole mitään merkitystä, mistä sen levollisuuden kukakin löytää. Pääasia kaiketi, että jokainen sen oman tapansa tietää ja osaa / ymmärtää sen arvon. Tän maailman oravanpyörässä on vaan joskus ihan viisasta hypätä pois kyydistä ja pysähtyä hetkeksi ihan kokonaan.

Muuten oltaisiin kaikki stressaantuneita, naamat näkkärillä ja mielet kiukkuisia. Aina ei vaan muista tai ei hetkellisesti voi hypätä kyydistä...