Niinpä, tänään on kyllä ollut maisemat todellakin kuin sadusta. Auto on pysähdellyt pitkin päivää mitä ihmeellisemmissä paikoissa ja kamera roikkunut kaulassa melkein koko päivän.. Tää on niin mun keli, ihana.

Viime viikolla ehdotettiin Juhan opelle, et lähdettäis mäkeen, jos tuntikehykset paukkuis sen verran, ja onhan se liikuntaa.. No, aamulla pakattiin tykötarpeet autoon ja koulun pihalta lapsia kyytiin ja ajeltiin neljällä autolla mäen laskuun. Koulu hoiti lapsille eväät mukaan ja taisi kaikki makkarat tulla paistetuiksi ja leivät syödyiksi. Kelkka ei ollut mukana, mut hyvin tuntuivat pääsevän ilmankin mäen päälle, mä luovutin muutaman kävelykeikan jälkeen.. Päälle vielä yksi tunti ja oli lapset takuulla rauhallisia... Kiva kun on tollanen pieni kyläkoulu, rajat venyy tarvittaessa =)

Mäenlaskun jälkeen ajelinkin tallille ja tänään käytiinkin Sälön kans ihan kahdestaan metsässä.. Hetkittäin mentiin hallitusti kovaa, mut suurimman osan matkasta heppa halus tallailla rennosti turpa maassa eilisiä jälkiä.

Ja nyt en edes yritä kuvailla fiiliksiä sanoin, koska niitä ei vaan yksinkertaisesti ole... Se oli jotain sellaista, minkä muistan hyvin kauan... Sen tiedän, et se hevonen on painonsa arvosta puhdasta kultaa, ainakin mulle... No, näillä eväillä jaksaa viikonloppuun asti.

Viel muutama viritys niistä maisemista. Sen verran järki kolisi päässä, et metsälenkin ajaksi kamera jäi talliin. Sälö ei välttämättä olisi ollut ihan samaa mieltä kuvaustauoista.. Ne maisemat on vain ja ainoastaan mun päässä, niihin voi palata laittamalla silmät kii...

Jaahas, nyt on ruvettava etsimään monoja yms., illalla on vielä lasten hiihtokisat..