Kun kuppelehtii riittävän pitkälle yöhön, kiitos niiden päiväunien... Tästä päivästä näyttäisi kehkeytyvän oikein sellainen viiden tähden laatupäivä:

-Aamulla, siis kun sain itseni alakertaan, sain osakseni myrtyneitä katseita. Olin luvannut eilen illalla auttaa rytmiryhmän pakkaamisessa autoon, mut nukuin tyytyväisenä onneni ohi ja Timo joutui ihan yksin hoitamaan koko rallin..

-Aamupäivällä kompuutteri ei halunnut tehdä mun kans yhteistyötä. Mul on etusivuna kuukkeli ja ihan yhtäkkiä (ja mitäänhän en siis painanut, en..) hävis yläpalkit. Edessä siis vain ja ainoastaan googlen etusivu.. Meni pitkä tovi ja monta rumaa sanaa, ennenku ruutu näytti sille kun sen pitääkin.

-Juhalle tuli kaveri suoraan koulusta. Ja koska molemmat pojat tykkää pelata pleikkaa, mut meille ei moista värkkiä ole kumpikaan omista pojista halunnut, niin ajeltiin kaverin kautta hakemaan pelihärveli. No, joutu ehkä nieleskelemään lasten läsnäollessa Hyvin Rumia sanoja muutaman kappaleen, ennenku sain homman pelittämään isossa telkussa.

-Sit pojat tahto paahtoleipää ja siihen päälle suolakurkkuja. Kurkkupurkki oli tietenkin ihan koskematon ja kansi liimattu vähintään pikaliimalla kiinni. Minä sitten näppäränä naisena kaivoin laatikosta sellaisen sangen kätevän aparaatin, millä aukeaa kansi kuin kansi, riippumatta liiman tehokkuudesta. No, kansi aukeni kyllä, mut ette ees halua tietää, missä oli puolet kurkuista.. Siellä edessä auki olevassa laatikossa tietenkin. Ja voin kertoa, et se loota on syönyt kaikki mun mittaamattoman arvokkaat kauhat, paistolastat yms. ja voin sanoa myös sen, että niitä on Paljon !! Toisaalta, olen kyllä suunnitellu sen lootan siivoamista kohtuullisen pitkään, tänään joudun sen tekemään. Nyt se loota odottaa ihan kiltisti pesuhuoneen lattialla, höystettynä siis puolella purkilla suolakurkkuja.. Perkele...

-Seuraavaksi rupes temppuilemaan sähköposti. Mullahan on siis kaksi sähköpostia; se arkikäytössä oleva pp.inet.fi ja toisena gmail.com. Ja näistä tämä Gmail on vielä vähän vieras... Onnistuin siirtämään yhden elämäänkin tärkeämmän viestin roskalaatikkoon, enkä saanut sitä takaisin saapuneisiin. Siinä vaiheessa, kun olin valmis syömään tietokoneen kaikki piuhat poikki, otin kännykän käteen ja soitin gmail-helpdeskiin, joka tällä kertaa oli se ihminen joka tätä kyseistä toimintoa mulle suositteli. No, nyt osaan seuraavalla kerralla hoitaa homman, mut langan toisessa päässä oli kyl hetken hiljaisuus, kun raivoa puhkuen ongelmaani selvitin...

-Sitten olikin vuorossa ruuanlaittoa.. Haluuttekohan työ enään kuulla ?? Siinä ei sit ollu mitään sen ihmeellisempää, kuin että nyt lattialla on niiden suolakurkkujen liemien lisäksi myös puolikas pussillinen pippureita (ja se pussi oli mallia Prima mauste), eikä edes toi koiran kutjake syö niitä ,vaikka ehdotin sille yhteistyötä siivouksen suhteen.. Enkä edes tarvinut kaapista niitä hemmetin pippureita, vaan etsin ihan toista maustepussia.

Ja ihan oikeesti kamalinta tässä on se, että mun pitäisi vielä tyhjentää ja täyttää tiskikone, imuroida, pestä lattiasta ne saakelin suolakurkun litkut, pestä se laatikko ja osapuolleen kaikki mitä se on syönyt ja saada viel Juha syömään lohikiusausta. Ja nämä kaikki siis ilman lisääksidenttejä tai kiukutteluja, jotka saattaisi johtaa siihen, et mä juoksisin kohti metsää ja huutaisin mennessäni... Tekis mieli vedota selkeästi olemassa oleviin riskitekijöihin ja jättää kaikki tekemättä !!!!! Ehkä luen hetken kirjaa, tai vaikka maitotölkin kuvetta, ja kokeilen sitte uudestaan paremmalla onnella...

Timokin perkule soikoon vaan ajelee ympäriinsä koko päivän, siis kaukana poissa, tulee vihdoin takas, pakkaa tavaransa ja lähtee. Ei nyt sentään muuttanut pois kotoa, meni ihan vaan matikkapilkille, mut ihan riittävästi siinäkin. Enään en pode huonoa omaatuntoa siitä, että nukuin aamulla pitkään...

Mut aina on löydettävä jotain positiivistä, asiasta kuin asiasta.. Mä en onnistunut värjäämään vaatteita, vaikka uskaltauduin pesemään yhden koneellisen ;-)