Viimeisiä yhteisiä vapaita viedään, joten ne on käytettävä tehokkaasti.. Ja koska pojat oli jälleen koulussa ja päiväkodissa, niin mepä saatiin jälleen kuningasidea ja lähettiin kelkkailemaan.

Kotoa ei toiseen suuntaan pääse kuin vähän matkaa ennenku virallinen reitti loppuu, joten päätettiin lähteä sitte kohti Haminaa... Todella järkevää ;-) Timo on siellä kerran käynyt kelkalla, minä en koskaan, mut onneksi reitti oli hyvin merkattu, ei eksytty. Käytiin huoltiksella, mihin reitti loppuu, kahvilla ja sieltä sitten paikalliselle laskettelurinteelle toiselle taukokahville. Uuperissakaan en ollut käynyt ikinä ennen tätä päivää, eikä tarvi toiste mennäkkään, ainakaan laskettelemaan.. Hui kamala, mulle ei kukaan antaisi niin paljon rahaa, että mä sieltä rinteestä alas menisin suksilla.. Taidan kärsiä jonkinlaisesta korkeanpaikankammosta.. Näytti ihan pimeeltä touhulta, vaikka olenkin joskus lapsena lasketellut vähän parina talvena..

Sää ei suosinut, ainakaan kuvaamista, kamera oli kyllä mukana. Eikä kyllä kotimatkalla kauheesti pystynytkään ympärilleen kattelemaan, kun oli vauhtia sen verran. Meni kaikki keskittymiskyky kyydissä pysymiseen, eikä Timo edes ajanut kovaa, kun kelkan ohjausjutuissa on pientä toivomisen varaa, onneksi ;-)

Korvat on vaan ihan oudot, ei soi, kun oli korvatulpat, mut viisi tuntia yhteenmenoon kelkan metelissä jättää näköjään jälkensä.. Huudan varmaan seuraavan viikon... No, kivaa oli ja niinku sanottu, yhteiset vapaapäivät rupee käymään vähiin.. Milloin lie seuraavan kerran päästään.. Ens talvena ??

Todistusaineistoa. Kyllä myö Haminassa käytiin...

Uuperissakin..

Reitin varrelta. Ilmeisesti vanha turvesuo, näytti livenä aika kauniilta..