Kiitos niiden päiväunien, just nyt ei viel väsytä.. Ja nyt on se oma hetki, kun talo on ihan hiljaa..

Tässä päivänä eräänä tuli juttua erään ihmisen kanssa aiheesta voiko elää ilman toista. Mä jäin ihan miettimään sitä asiaa. Voiko ilman toista elää, tarviiko täällä kukaan ketään ???

Jos sitä ajattelee ihan loppuun asti, niin kaiketi meistä jokainen pystyisi elämään pakon edessä yksin vaikka nyt siellä autiolla saarella, mut harva meistä on kuitenkaan niin sinut itsensä kanssa, että siihen vapaaehtoisesti ryhtyisi tai harva meistä siihen pystyisi sekoamatta jossain vaiheessa.

Mä ainakin tarvitsen kolme asiaa; Perheen, Vaahtokarkit ja ne Kinderit. Okei, tää on nyt vähän tätä, sisäpiirin juttu, mut koittakaa ymmärtää...

Perhe on se syy elää, se on Perhe, ei Vaahtokarkki, eikä Kinderi.. Perhe.

Vaahtokarkit tekee arjesta mukavaa ja helpottaa sitä, mut ne on Vaahtokarkkeja. Ne on makeita aikansa, mut ne syödään kuitenkin jossain välissä ja uusia tulee eteen. Niistä ei välttämättä jää mitään muistoa sieluun, eikä ne välttämättä tunnu miltään, koska ne sulaa suussa kohtuullisen nopeasti, juu nou. Ne on "vain" Vaahtokarkkeja, mut silti niitä tarvitsee, ne vie makeannälän.

Mut sit on ne Kinderit. Voi hemmetti kun tää on nyt vähän hankala ilmaista sanoin.. Tiedän ihan tasan tarkkaan mitä ajattelen, mut löytyyköhän oikeita sanoja ?? Kinderit ei ole syy elää, mut ilman niitä elämä on kovin tylsää, melkein kuin joutuisi sinne autiolle saarelle. Ne ei ole Perhe, ne on Kindereitä. Niissä ei ole tärkeintä se suklaa, niitä ei ole tarkoitettu pelkästään makeannälkään. 

Ja vaikka Kinderistä suklaa sulaakin ajan kanssa päältä, löytyy sisältä se todellinen helmi, se joka jättää muiston sieluun. Ja se helmi ei sula, eikä se ole sekundaa koska Kindereissä on ikuinen ja pysyvä tuotetakuu ;-) Ja koska ne helmet on ainutlaatuisia ja suhteellisen harvinaisia, niin ne ei ole jokapäiväisiä. Ne ei kuulu arkeen, mut se arki on ikävää, jos ei tietäisi, että ne helmet on olemassa.

Eikä Kindereitä helmineen myydä kaupassa, koska ne on sen verran harvinaisia, ettei niitä kukaan osaa mistään tarkoituksella etsiä, maailma on niin suuri. Niitä joko tulee eteen tai sitten ei. Mutta jos sellaisen löytää, niin sitä pitää arvostaa, kunnioittaa ja ymmärtää sen helmen arvo. Ne on vielä paljon kultaakin kalliimpia, koska niiden arvoa ei voi mitata rahassa. Eihän Egyptin pyramideissäkään roiku hintalappua. Niitä helmiä ei syödä, eikä niitä myydä, eikä niillä tehdä vaihtokauppoja. Ne vaan on.

Ne ei ole elämä, mut ne rikastuttavat ja kaunistavat olemassaolollaan sitä elämää.

Ymmärsitkö ??