ainakin heräävän nallen ;-)

Eikun ihan oikeesti, musta tuntuu, et nalle on herännyt jälleen talviuniltaan. Alkaa olla jälleen energiaa.. Kumma vaikutus tuolla päivisin taivaalla köllöttelevällä pallerolla on; jopa minä herään aamuisin ennen kellon soittoa, eikä sentään väsytä yhtään. No, ehkä pienellä elämäntapojen muutoksellakin on osuutta asiaan, on vaan edelleen ihan outoa käydä "ihmisten ajoissa" nukkumaan, tuntuu että päivä loppuu kesken, tai jotain...

Lapsetkin on täynnä energiaa. Nekin herää aamuisin pirteinä ja toisaalta kaatuuvat sitten illalla sänkyyn ihan ilman mitään iltaralleja. On se vaan kiva kun päivät pitenee =)

 

Muutenkin elo on sangen letkeetä, taidan matkustaa taas siellä vuoristoradan aallon harjalla.. Oman sisäisen valtakunnan asiat tuntuu olevan hyvin. Kuin kauan tällä kertaa, sitä en tiedä, kaiketi taas kohta mennään alamäkeen tarkastamaan tilannetta maantasalla, kuuluu kuvioon ;-) Nautin vaan tän pienen hetken näistä maisemista... Ja mullahan ei sitten ole mitään skitsofreniaa tms., mun elämä on vaan tälläistä; ylämäki - alamäki, harvoin tasaista.. Anteeksi vaan niille, joiden ohi olen etuillut siinä jonossa, missä jaettiin sillä suurimmalla kauhalla eväitä tunne-elämään, kai sen takia olenkin sitten jäänyt siinä järki-jonossa hännille... Mut kaikkeen tottuu...

Töissäkin on ollu ihan oikeesti kivaa, edelleen; ihanat työkaverit on kyllä todellinen lottovoitto. Kun mun mielestä palkka, työajat yms. on kuitenkin pitkässä juoksussa ihan toisarvoisia juttuja. Mulle kaikkein tärkeintä töissä on se, että sinne on kiva mennä. No, ehkä tän työn luonne on vaan sellainen, että varsinkin jos sen oman työparin kanssa ei kemiat olisi yhtään tippaa samalla laineella, niin kovin hankalaahan siellä olisi olla.. Onneksi ne mun "omat" tuntuu ihan "omille" ;-)

Onpahan vaan kiva lähteä taas aamulla, aurinko paistaa ja maisemat on just niin kauniita, ettei paljon viitsi ympärilleen katsella,  alkaa vaan harmittamaan kameran puuttuminen ja jos sen mukaan ottaa, niin sitten myöhästyy ihan taatusti =) Ainut pikku miinus on se, ettei niitä aamun ihania sinisiä hetkiä enään ole. Tai sitten ne on vaan niin aikaisin, että mä käännän viel siihen aikaan kylkeä. Niitä on vähän ikävä, mut en valita, ei mee taas montaa kuukautta, kun on niiden aika...

 

Tän pienen hetken kaikki on vaan niin hyvin.. Kuuletteko; sielu kehrää...