Juu. Myö käytiin Timon kanssa pienellä äitienpäiväajelulla Laihialla Vaasan kupeessa, tollaset palttiarallaa tuhat kilometriä... Timo oli yön töissä, joten minä ajoin tollaset n. 800 kilsaa ja Timo loput, en muuten aja metriäkään tänään...

Syy matkaan oli hyvä; käytiin hakemassa Timolle uusi koira !! Tää tapaus on jämtlanninpystykorva eli jämpti, ikää 8 viikkoa. Nimeksi tuli RINA. Siitä tulee isompi kuin Peto... Että silleen.

Menomatka meni oikein rauhallisesti; aamu ja tyhjät tiet, oli kiva ajella. Kotimatka olikin sitten jotain ihan muuta. Rina pomppi ympäri autoa, kuskin jalkatilassa se ei käynyt, kaikkialla muualla kyllä sit senkin edestä. Nukkui onneksi ison matkasta. Viimeiset 200 kilsaa oli aika rankkoja, mut onneksi kahvikuppi auttoi sen verran et pysy silmät auki, menomatkan ajelin Edin voimalla... Tosi fiksua.

Ilta / yö menikin sitten aika myöhään, kun pentu piti esitellä talonväelle. Hyvä kun pojat sai nukkumaan. Harmaita ei kiinnostanut tippaakaan. Ne kävi vilkasemassa ja poistuivat paikalta vähän sellaisen "voi ei, taasko" näköisinä. Kissat ei kattoneet yhtään vieraaksi, pyörivät Rinan ympärillä ihan niinku Pedonkin. Peto oli kaiketi eniten ihmeissään; "mikä tää oikein on?", mut on se vaan niiiiiiin kauhian fiksu, hienosti osaa olla pienen kans.

Nyt voin vannoa, et tänään mä ainakin nukun päiväunet; eilinen rasittaa vielä ja viime yön (ja varmasti vielä muutaman seuraavan) nukuin Rinan ja Pedon kans pesuhuoneessa. Se kun on torpan ainoa huone, mistä on tilaa riittävästi, mistä saa oven kiinni, eikä siellä ole mitään tuhottavaa, eikä lautalattiaa... Pedonkin kanssa nukuin viikon siellä eli menee vanhasta muistista =) Eka yö oli ainakin suht rauhallinen, ei mitään protestikonserttia. Välillä pentu oli mun selän päällä, välillä jalkojen ja aamulla se löyty mun vierestä, oli aika kivaa... Taidan harkita vakavasti kokonaan pesuhuoneeseen muuttamista, meillä kun on vielä yksi kiveen hakattu laki: koirat ei tule sänkyyn !! Musta on vaan kiva nukkua piskitti kainalossa...

Pedon kans ne on jo kavereita, Rinan pää mahtuu kokonaan Pedon suuhun... Voi Peto parkaa muutaman päivän päästä, kunhan kotiudutaan. Ainakin Pedolla on nyt kaveri...

Sitten se kuvaosasto.

Kun päästiin pohjanmaan lakeuksille, lopetti ensinnäkin navigaattori peltipoliisien kohdalla piippamisen, mutta myös maisemat ja rakennukset muuttu erilaisiksi, yllätys, yllätys. Toki oli tietenkin samanlaisia kuin meilläkin, mut osa taloista oli isoja. Sellaisia, jotka meillä olisi melkein kartanoita...

Bongattiin näkötorni ja tietenkin piti pysähtyä. Maisemat oli suht hulppeita, vaikken ihan ylös uskaltanutkaan kiivetä.

Autossa oli niiiin letkeetä...

Kotona, vihdoin... Onneksi on pojat; kun Pedolta tai meiltä aikuisilta loppuu duracelit, jaksaa nuo kaksi vielä loputtomasti riehua pienen kanssa. Ainakin vähän aikaa...

Pennulla luvassa traumaattinen lapsuus: tänään anopille kylään ja ehkä ampumaradalle, joka päivä poikia viemään ja hakemaan, keskiviikkonan mun ja Pedon kans agireeneihin ja vieraitakin on tulossa ihan koko rahan edestä...

Että silleen.