illoin kulkee, heittää unihiekkaa.. Mut mites jos nukkumatti heittäytyy virkaintoiseksi eikä jätä rauhaan päivälläkään ???

Neljä aamua ja päivää siihen meni, että tajusin, miksi kaikki muut immeiset menee nukkumaan tossa palttiarallaa kymmenen maissa. Siis kaikki muut paitsi minä. On nimittäin kooma-aste suht korkea, jos kuppelehtii yli puolenyön ja tollasen viiden tunnin yöunen jälkeen raahautuu töihin. Ei hyvä, yksi tai kaksi päivää menee ihan loistavasti näin, mut ei enempää. Vähäiset unet, uusi (kesä)työkaveri ja pitkät päivät vaatii veronsa, väsyttää ihan silleen terveesti.

Siis nyt on ihan pakko korjata unirytmiä, syksyllä voi sitten palata normaalikuosiin =D

Ja nyt ymmärrän myös sen, miksi tyypit hehkuttaa aina viikonloppuja. Onhan se ihan kiva tehä pari päivää jotain muuta ku kuluttaa työtuolin pintaa... Ennen viikonloput on ollu "ihan sama", kun Timo on kuitenkin niin harvoin kotona, mut nyt kyllä odotan kovasti ja paljon tulevaa.. En kyllä nouse sängystä ennen yhdeksää, enkä ainakaan laita kännyä soimaan ja valvon lauantaina just ihan niin pitkään ku huvittaa ja nukun myös pyhäaamuna ihan niin pitkään ku huvittaa, ihan varmasti ;-)

Ainut vaan, että pikkukoirat on ruokittava. Ne kyllä ilmoittaa, jos sapuskaa ei tule riittävän ajoissa, mut josko tässä kohtaa olis sitten sen lapsityövoiman paikka ?!? Juha ainakin pystyy hoitamaan tälläiset pikkujutut ihan loistavasti... Ja onhan se ihan oikeus ja kohtuus, että kesälomaa viettävä lapsi antaa "vanhan, väsyneen ja työn uuvuttaman" äitinsä köllötellä peiton alla. Eiks niin ???

 

Ai niin, jos jollain asuu kotona Martta, niin meilläpä asuu Martti. Pikkukoirat oli pihalla vapaana ja tietenkin märkiä ja h-y-v-i-n, h-y-v-i-n mutaisia, kuraisia ja multaisia. Juu, kävi ihan niinku arvaattekin. Pojat laski pikkuriiviöt sisään ja ennenku Timo ehti napata niitä kiinni, oli tuholaiset juossu torpan ympäri. Toinen tyyppi oli päässy viel sohvallekin toisen räimiessä tassujen kuvia ihan vaan reunakoristeeksi. Ja meillähän on siis kangassohva... Sitten olikin Timon hetkellinen alterego Martti astunut esiin; oli imuroitu, pesty lattiat ja sohvatyynyjen päällisetkin oli käyneet tutustumassa pitkästä aikaa pesukoneen ihmeelliseen sisäiseen maailmaan... Onneksi mä olin töissä !!!

Toissailtana kattelin ikkunasta, kun Repa seiso mun kukkapenkissä ja pureskeli kukkien varsia poikki. Ensin aattelin, et meen ja väännän siltä käkättimen poikki, mut sit totesin, et ehkä se on sitten tän kesän veruke sille, etten viitsi kitkeä, ainakaan sitten, kun tulee hyttyset ja paarmat. "Ei kannata hoitaa, kun riiviöt tuhoaa kaiken kuitenkin".

Mut jotain positiivistäkin; poikien ulkolelut on pysyneet aika tiiviisti kellarin uumenissa, kun ihan normioloissa ne lojuisi pitkin pihaa. Kait pojat ymmärtää jo sen verran, et noi kaksi uusinta tulokasta tappaa ja tuhoaa ihan kaiken, sisällä ja puutarhassa, mun multa- ja kanankakkasäkeistä lähtien. Eilen oli mutusteltu myyrää, siis ei syöty, pureskeltu vaan ja olipa pihaan hinattu kuollut kyykäärmekin. Kuka tai mikä sen oli tappanut jäi arvoitukseksi, pääasia että oli kuollut.

Ja pikkukoirien aamuruokinta on sit ihan oma lukunsa. Hommahan toimii niin, että minä otan kupit sisältä ja tallailen Pedon kans tarhaan. Siinä vaiheessa kopista kömpii kaksi pientä ja unista karvapalleroa, jotka on hyvin nälkäisiä. Show alkaa siitä, kun kupit laskee maahan: pennut syö ihan sekaisin kummastakin, välillä Rina murisee Repalle, joka tulee samalle kupille, Tane kyttää alle puolen metrin päässä ja murisee Pedolle, joka on siis noin metrin päässä. Late on ainut viisas, joka istuu tuijottamassa tätä pyhää ruokailutilannetta vähän kauempana tai sitten se on jo oppinut, että Tauno on pomo ja Tauno määrää kuka istuu ja missä istuu.. Kaiketi Petokin istuisi hyvin pitkällä tarhan toisessa nurkassa, jos minä en seisoisi vieressä. Hupaisinta on se, että kumpikaan pentu ei todellakaan jätä kuppiinsa yhtään mitään eli kyttääminen on ihan totaalisen turhaa. Joo, kyl isotkin saa ruokaa, mut vain iltaisin...

Lastentarha, teinisirkus vai apinaorkesteri, en tiedä.