Se on joskus niin pienestä kiinni. Nimittäin onni ja autuus. Joskus se voi maksaa maltaita tai olla jotain suurta ja kallista. Joskus se voi olla niin pitkä ratsastushetki kuin itse haluaa, ämpärillinen hevosenkenkiä ja pari käytöstä poistettua satulahuopaa =)

Varsinkin jos kyseessä on kahdeksanvuotias heppahullu tyttö...

 

Niinpä niin. Timo oli poikien kanssa virvelöimässä ja myö käytiin siis tallilla, Jenna saattaa leijailla jossain ainakin kuudennen ja seitsemännen taivaan välillä... Ukoillakin oli menny ilmeisesti ihan kivasti, saalistakin oli tullu. Joonalla oli ollu ensimmäistä kertaa elämässään virveli kädessä, mut eipä ollu siimat solmussa, eika koukkuja sormissa. Eikä kukaan edes hukkunut =)

Jenna ratsasti ihan niin pitkään kuin halusi ja jaksoi, taluttaja vieressä kävellen ja yksin. Kahdella ponilla, satulan kanssa ja ilman. Harjaili ja talutteli niitä. Käytiin ihan pieni lenkki maastossakin, Sasha-poni otti muutaman laukka-askeleenkin... Pienen ihmisen paratiisi. Tuli hyvä mieli, kun näki että toisella oli ihan oikeesti hauskaa !!! Ja saipahan tyttö vielä sen ämpärillisenkin niitä vanhoja hepankenkiä... Toisen roska on toisen aarre ;-)

Minäkin tietysti könysin itseni Komppiksen selkään ja tallailin kenttää ympäri, kävellen ja juosten. On se vaan kumma, että ihminen pysyy kyllä selässä ilman satulaa, liukkailla verkkareilla varustautuneena ravissa ja laukassa, mut tippuu selälleen maahan, jos poni seisoo paikallaan. No, saattoi olla osuutta asiaan sillä että istuin siellä sillä hetkellä sivuttain ja luulin olevani kaiketi vielä se kymmenenvuotias, jonka lihaksisto oli vielä niin elastinen, että siellä pystyi temppuilemaan ihan miten vaan.

Ihan pakko vielä lisätä kyl sen verran, että kyl myö vikellettiin vähän, kotitarpeiksi, vielä kymmenen vuotta sitten... Ei tarvi näköjään enään edes unta nähdä moisesta =)

Ja ihan oikeesti, mul oli liukkaat verkkarit jalassa, eikä satulaakaan... Lopputulos kuitenkin jäykkä niska ja kipeä selkä. Saas nähdä kuin pääsee sängystä aamulla ylös, vai pääseekö ollenkaan ?!

Vanhuus ei tule yksin...

 

Kas näin. Juuri tälleen pitää istuskella ja opettaa pientä ihmistä, vai mitä ??? Tää kuva kertoo ehkäpä ihan tarpeeksi selkeästi kummasta mä tykkään; ratsastamisesta vai fiilistelystä heppasten kanssa ja niiden selässä istumisesta...

Ja huomaa paljaat jalat, se kun tekee kuulemma hyvää jaloille... Myös Jenna jätti saappaat pois =)

Jenna ja Sasha-poni, joka on muuten tollasen 30 v.

 

Kiva ilta tuttujen ihmisten kanssa.

Lapset on huomenna varmaan rusinoita, kun töistä kotiudun, ainakin mikäli sama uintitahti jatkuu ku tänään, sauna ollu lämmin koko päivän ja sen ja altaan väliä juostu kaiketi hyvin, hyvin monta kertaa... Hyvä on kun osaavat lomastaan nauttia täysin rinnoin =)

Jaahas, nyt lentelee skumppapullon korkki pitkin seiniä, serkkulikka yrittää ilmeisesti tappaa mun koiran säikähdykseen tai jotain. On se vaan kumma et miten tuon ihmisen seurassa taantuu tollaset parikyt vuotta vähintään. Ihan sama saamarin kikatus ku silloin ennen...