Juu, meil on ollu äksönipäivä ja myö keksittiin uusi kiva leikkikin; kotipihahaku...

Oltiin nimittäin eilen Lahdessa Kasviksen järjestämissä rauniotreeneissä ja meillä oli kivaa. Mitä nyt minä vähän jännitän ihmisiä jne., mut kivaa oli kuitenkin. Ja mikä tärkeintä; Peto tuntui tykkäävän !!!

Toisen kerran kun radalle mentiin, ei koiruus meinannu nahoissaan kestää; vinku, haukku ja piippas...Etsittävät tyypit lähti nakkipurkkia heilutellen Pedon nenän edestä ja koira heti perään, kun etsittävä ehti piiloon. Vauhtia piisas myös, toisella kerralla lähti ku ammuttuna perään ja immeisetkin löyty (toki piilot oli helppoja, kun eihän myö tällästä olla tehty). Kaikki rata-alueella olevat irralliset kiipeilyesteetkin koira meni ku vanha tekijä, vaikka kamalan korkeeta kiipeilytelinettä ihan pienen hetken mietinkin. Jälleen kerran; rajaton luotto koiraan, tottakai se tekee ja menee... Ja kyllähän se menee ja tekee.

No, koska mulle ei välttämättä sovi harrastaminen tiettynä kellonaikana ja päivänä, eikä meilläpäinkään ihan vaan tallata raunioille ja ilmoiteta että myö tultiin nyt, totesin, että koska myö ei koskaan kilpailla, niin miksei myö voitais sit harrastaa kotipihalla, koska lääniähän täältä löytyy, ei lopu ihan heti kesken...

Niinpä purkitin makkaraa, vedin asiaan kuuluvasti treeniliivin päälle ja väänsin Juhalle rautalangasta, mitä halusin pojan tekevän. No, koska poika on tietenkin fiksu, meni juttu heti jakeluun ilman vastaväitteitä. Siis Juha piiloon Pedon nenän edestä, koira perään ja nakit suuhun kehujen kera heti kun etsittävä löyty.. Ihan selkeesti siis kotipihahakua =)

Oli kuulkaas kivaa, piilosta Pedon kanssa !!!!! Pojilta tuli sit se päivän paras lause; "äiti, tuleeko Pedosta yhtä hyvä salapoliisikoira kun Mustista?". Juu ei tule pojasta yhtä hyvä ku isästään, mut voishan siitä tulla ihan hyvä kotipihaetsivä =D

Että ei ollu eilinenkään ihan turha päivä, opittiin taas kaikkea uutta. Mut on se vaan kumma, et vaikka Petoon luotankin kaikissa tilanteissa ja se luotto on ihan oikeesti rajaton, on se hankalaa muistaa agiradalla. Vai onkohan se kuitenkin sitä, että siellä en luota itseeni ?! Pahus...

Mut todellakin Iso Kiitos Kasvikselle, kun taas kerran viitsi järjestää kivaa tekemistä. Meille aloittelijoille kivaa tutustumista uusiin juttuihin ja kokeneemmat pääsi vieraalle radalle. KIITOS !!!

Ja onhan se aina kiva katsella porojen tekemistä, puhumattakaan siitä että näkee tuttuja niinku eilen; Katlan ja Kaikun porukkaa varsinkin... Eikä treenien jälkeen ravintolassa käynti ollut ollenkaan huono juttu; oli hyvää ruokaa, loistavaa seuraa eikä haitannu yhtään vaikka treenivaatteeet olikin päällä =)

Mulla oli kamera mukan, mut yhtään ainutta kuvaa en ottanu, kun riittävän monella oli järkkärit mukana. Outin ottamia kuvia löytyy TÄÄLTÄ. Peto on se ainoa parkki eli ruskea koiruus...

 

Jaahas, sitten se tän päivän ihan selkeesti paras. Illalla soittelin naapurikylään Katrille ihan vaan kysyäkseni, et milloinkohan niitä kantturoita voisi tulla ihmettelemään ja vastauksena tuli "no tuutko nyt vaikka heti"... Ei muuta ku auto ympäri (olin kaupasta tulossa) ja menoksi, Peto kun istu sopivasti repsikkana... 

Ohjeistuksena: "viekää lehmät tuosta pellosta tonne toiseen peltoon tietä pitkin". No, Peto ulos autosta ja pellolle. Ihan selkeesti se tajus heti mitä pitää tehdä, se kiersi lehmien takana ja liikutti niitä ihan omatoimisestikin, nouti jopa jälkeenjääviä elukoita takas porukkaan. Komeeta ihan aikuisen koiran haukkuakin kuulu tarpeentullen, ei siis sitä Pedolle niin tyypillistä kimeetä korviinkäyvää "haukkua". Hetkittäin meni ehkä aavistuksen jahtaamisen puolelle, mut hetkeäkään se ei epäröinyt eikä pelännyt, vaikka yksi kanttura näytti kinttuakin sille !!! Ja kaikenaikaa se oli kuulolla ja tuli luokse kun pyysin. Oikea, vasen ja eteen ei ole ihan samalla tasolla kun talon koirilla, mut pienistä ei oteta. Vai mitä ?? Ja tosin ne lehmät on kovin tottuneita koiriin, kun talossa on kolme bortsua ja vieraitakin käy... Mut silti: mä olen niiiiiiin iloinen ja ylpeä koirastani, mulle tuo eläin on todellakin painonsa arvosta kultaa !!!!!!!!!!!!!!

Poron ja bortsun yksi selkeä ero on (ainakin tässä tapauksessa) toiminta-aika. Siinä missä bortsu tekee töitä niin kauan kun pyydetään, hyytyy ainakin Peto kohtuullisen nopeesti, eli kilometritolkulla sen kanssa ei kantturoita liikutella. Vaikka onhan toki kaikki tietenkin uutta ja käy pääkopalle rankaksi. Tänään olikin just sopiva matka, lopussa koira hyyty ihan aavistuksen, mut teki hommat kuitenkin ihan iloisena loppuun saakka, häntä ylhäällä...

Se paimennus on niin mun juttu; mä tykkään lehmistä, enkä pelkää niitä, eikä niitä tarvi jännittää silleen ku ihmisiä.. Se vaan on kivaa, hakkaa agilitynkin ihan 6-0...

Sain myös ihan oman näytöksen miten paimennetaan lampaita TAI vasikoita, jotka oli siis samassa laitumessa, bortsulla. Olihan se taas näkemisen arvoista. Pienillä vihellyksillä ja käskyillä koira tottelee vaikka olisi toisella puolella peltoa.. On se hienon näköistä !!

Käytiin vielä pienellä lenkilläkin koirien kanssa. Talon n. puolitoista vuotiaalla Akseli-bortsulla on ollu kuulemma ankea lapsuus; leluja on ollu vähän ja nekin puisia ja lattiaan kiinni naulattuja, eli sillä ei ole ollu leikkikaveria kun vanhemmat koirat ei kuulemma leiki. Aikansa se jakso Pedolle jäykistellä, mut lämpenihän sekin sit pikkuhiljaa, kun Peto sitä aikansa jakso leikittää. Olisitte nähny sen koiran pään päällä sen ison kysymysmerkin, kun se ei kertakaikkiaan tajunnu mitä Peto tekee... Nauroin kyl ihan kohtuullisen makeesti sille otukselle =) Toinen tekee kaikkensa et toinen tajuais lähtee leikkimään ja toinen ei vaan osaa, voi hyvä luoja...

Ja sitte ihan oma lukunsa on sen talon kissa, se kun on ihan selkeesti ollu edellisessä elämässään sapelihammastiikeri. Se tallas häntä mastona meijän kans lenkillä vahtien samalla koiria. Ja kun koirat riekku ja pomppi, meni tää täysin itsesuojeluvaistoton katti väliin, kynnet esillä ja sähisten, kun sen mielestä ne kuulemma tappeli...  Ihan pimee katti !!!

 

Eli tosiaan äksönipäivä, mut kivaa meillä oli. Huomenna uudestaan moikkaamaan kantturoita, josko sitten ottaisi sen kamerankin mukaan. Tänään kun en tajunnu kauppareisulle sitä mukaan ottaa...

Niin ja tiesittehän tekin kaikki sen, että mulla on ihan kauhian hieno ja ihana koira =) Taitaapi olla se joka tulee vain kerran elämässä vastaan...

Niin onnellinen ja syystäkin !!!!!!!!!!!!!!