Just näin. Se on kuulkaas immeiset sellainen juttu että kaikki tai ei mitään.

Tässä tapauksessa tarkoitan kuppelehtimista, jälleen kerran. Tiedän, tää on mun ongelma, siis todellinen ongelma, mut niin kauan ku se on vaan mun ongelma, niin antaa olla.

Eli mitä kello on nyt, melkein 00.00. Just nyt mulla olisi kaksi vaihtoehtoa; mennä nukkumaan, niinku normaali ihminen tietenkin tekisi, tai jäädä kuppelehtimaan. Niinpä, mä todellakin valitsen sen jälkimmäisen ja ihan vaan siitä ilosta, että aamulla saa nukkua pitkään...

Tää on nimittäin ihan syntisen ihanaa vaan olla ja nauttia hiljaisuudesta, vaikka sitä hieman häiritseekin kuivausrummun hurina, mut siihenkin on jo tottunut.. Mut hei, oma rauha ja vapaus tehdä mitä haluaa; taidan kaivaa Sinkkuelämää-leffan kaapista ja kattoa sen...

Hurjia nää mun vapauden huumassa tehdyt ratkaisut =D

Yleensä yksinäisyys on taivaallista. Harvoin, mutta joskus sen edessä on polvillaan. Joskus sen haluaisi unohtaa. Sen ja sen mukanaan tuoman lohduttomuuden... Hyvä että tänään tämä taivaallinen puoli ;-)