Näin kävi; jouduin itse tänään hammaslääkärin penkkiin... Tai ehkä joutuminen on väärä sana, kun itse pyysin työkaveria paikkaamaan pari hyvin pienen pientä reikää kun kerrankin oli aikaa.

Ja tiedättekö mitä: SE ON IHAN HORRORIA !!!!!!!!!!!!!

Ainakin ihmisestä jolta ei ole pahemmin hampaita paikattu. Ei ollenkaan kivaa, ei. Onneksi työkaveri ymmärsi pyytämättä poratessa laskea kolmeen, niin tiesin milloin se loppuu. Auttoi kummasti =D

Ja rupeen kohta kiukuttelemaan ku pienet lapset jos tää särkeminen ja vihlonta ei lopu !!! Ei mulla vielä päivällä särkenyt hammasta, ei tippaakaan. Erehdyin iltapalalla syömään leipää koko kaluston voimalla ja nyt sattuu. Ja vihloo, ei voi edes suklaata syödä... S*****a, P*****e ja V***u sanon minä. Ei muuta kun särkylääkettä nassuun.

Ja tiedän; puudutusaineilla saa vaikka koko pään puuduksiin, mut kertonee riittävästi että kaksi lasta synnyttäneen immeisen mielestä synnytyksissä ylivoimaisesti kamalinta oli tipan laitto käteen, kun siihen ei ilokaasu auttanut. Eli neulakammo voittaa kaiken, joten se oli totaalisesti poissuljettu vaihtoehto.

En enään ikinä mene hammaslääkäriin, paitsi huomenaamulla, mut penkin toiselle puolelle. Onneksi.

Ainakin muutaman päivän pystyy samaistumaan niihin ihmisiin joita penkkiin odotustilasta hakee. Ei varmaan ollenkaan huono juttu ;-)

 

Pesen poikien hampaita ainakin viisitoista vuotiaiksi saakka, ettei niiden tarvitse kokeilla miten mukavaa poraaminen on...

 

 

 Juhalla oli tänään muuten taas välähtänyt: herra oli kokeillut koulun pihalla kuin kestävää ojan jää on. No arvata saattaa kuinka siinä kävi.. Poika oli uinut suurinpiirtein napaa myöten, eikä ollut jostain kummallisesta syystä suostunut menemään koulukaverin äidin kyydillä kotiin, vaan oli valopää kävellyt kolme kilsaa märissä housuissa ja kengissä.. Voi tsiisus ja pyhä yksinkertaisuus !!!

 

Mitäköhän seuraavaksi ???