Keskitien kulkijaa musta ei tule koskaan, sen tiedän. Ei, vaikka äärilaidasta toiseen kulkeminen ei ole helppoa. Se ottaa paljon eikä sellainen elämä ole aina mukavaa eikä kivaa. Mutta se myös antaa.

Esimerkiksi nyt tämä päivä oli niitä, joiden voimalla jaksaa kulkea valitsemaansa polkua. Päivä täynnä pieniä ilon hetkiä, töissä ja vapaalla. Päivä täynnä onnistumisen iloa ja iloisia ihmisiä. Päivä täynnä hyvää mieltä ja sisäistä rauhaa. Onnea, iloa ja rakkautta.

Mitä muuta päivältä voi toivoa illalla kun talo on hiljainen ja on aika pysähtyä, rauhoittua ?

Poissa väsymys ja sisällä myrskynä riehunut levottomuus. Poissa, ainakin hetken. Nautin nyt tästä rauhasta. Tästä ääripäästä, kun tiedän ihan hyvin mitä toisella laidalla odottaa.

Hiljaa ajatuksissani kääriydyn tämän tunteen mukanaan tuomaan pehmeään vilttiin ja lämmittelen tässä hetken tietäen että se lämpö leviää niin syvälle, ettei pienet kylmyyden viimat pääse pintaa syvemmälle. Kaikki on hyvin.

On niin hyvä mieli.