Niinpä niin, todella vastenmielisiä... Nytkin on takana kolme päivää niin totaalista pään nollausta, että tän parempaan en nyt pysty; hyväntuuliset perheenjäsenet, kauniit maisemat, sopivat pakkaset, kamera (känny sekä järkkäri) ja ennenkaikkea heppaset. Torppa on vaan ihan pommin jäljiltä, mut nyt pidä välittää pienistä, pääasia että on hyvä mieli...

Heppasia on ollutkin jo ikävä, kun ihan jokapaikkaan ei vaan repeä ja aina ei vaan töiden jälkeen jaksa.. Mut nyt kun on kerran aikaa, niin tiedättekö kuinka kivaa on haista ihan suomeksi sanottuna paskalle ???

Parina päivänä kahdestaan Maikki-vuoniksen kanssa metsässä, tänään Satun kanssa ajamassa Hessu-heppasta ja vielä siihen päälle ratsastamassa Pojulla ja Eerikillä.

Voihan pimpula, mikä on sen parempaa kuin hiljainen metsä ja lämmin hevosen selkä (kun satulaa en käytä jos ei ole pakko), mut harrastuksensa kullakin...

 

Jere oli eilen ihan fiiliksissä, kun pääsi navettaan katsomaan vasikoita, jotka tietenkin imeskelee kaikkea mikä suuhun mahtuu. Siis myös Jeren hanskoja.. Tänäänkin poika haisteli vielä niitä, kun yllättäen tuo navetan ominaishaju tarttuu.. Ja kyllä sillä on muitakin hanskoja, sattui vaan aamulla samat käteen kun eilenkin ;-)

Jotenkin on niin kauhian hyvä mieli, kun pystyy pojille tarjoamaan vielä jotain samaa mitä omaan lapsuuteen kuului ihan itsestäänselvyytenä, kuten nyt vaikka hevoset ja lehmät. Kun olen itse istunut mummolassa lehmien jauholaatikossa jo ennenkuin opin kävelemään ja siitä se sitten lähti, heppasten kanssa on tullut touhuttua säännöllisen epäsäännöllisesti tollaset 25 vuotta...

Ja eläimet tuo lapsille jokaikinen päivä uusia, hienoja kokemuksia. Ja oppiivattenpahan kunnioittamaan eläimiä ja elämään niiden kanssa sopusoinnussa, kun niiden kanssa joutuvat pakostakin tekemisissä olemaan.

Timo vaan tykkää, kun hilpasen tallilta tai vaikka navetasta kotiin ja ihan surutta nakkaan ne ominaishajuilla kyllästetyt vaatteet tuohon eteisen lattialle. Just siihen mistä haju leviää varmasti ilmavirran mukana lähes koko torppaan =D No, kaikkeen tottuu...

Lande mikä lande =D

 

Kävin Maikin kanssa meillä. Ajokone ei saanut karvaakaan värähtämään, fiksu heppa. Harvemmin ne on näin täyspäisiä...

 

Eilisiä kuvia. Konit tulee hulluksi kun mä olen jatkuvasti känny kädessä...

 

Tänpäiväisiä... Ensin Hessu-heppasen kanssa;

Sitten Pojun selässä metsään;

...Sille ei vaan voi mitään, että on iso ikävä sitä kuuttasataa kiloa dynamiittiä. Miksi joskus on hankalaa arvostaa kympillä sitä mitä on, siis ennenkuin se katoaa taivaan tuuliin ??? Tai tässä tapauksessa heppataivaaseen...

Tänäänkin mietin monta kertaa, kuinka kauniisti Sälö olisi tanssinut pitkin koskematonta hankea ja sitä, kuinka kovaa se olisi metsässä mennyt, kerrankin luvan kanssa kun hanki olisi vauhtia pakostakin hiljentänyt. Ja kuinka siitä olisi nauttinut molemmat. Ikävä sitä tunnetta kun ei ole kahta. Sitä kun on vain yksi.

Sen heppasen kanssa ymmärsin mitä Spirit, villi ja vapaa-lastenleffan tunnusmusiikin sanat tarkoittaa. Jotenkin ne on tänään soineet päässä ja niin monta kertaa ennenkin. Kolahtaa.

 

"...Ei pidä vangita vapauden lasta, sen sä huomaat vasta.

Vapautta, vapautta, vapautta kaipaan.

Ei voi aallokko lyödä jos tuuleton on taivas ja taas sun seisoo laivas.

 Vapautta, vapautta, vapautta kaipaan.

Sä et mua saa, et saa..."

 

Ikävä.

 

 

No, ettei mene kuvat ihan heppahommeleiksi niin käytiin myö yks ilta poikien kanssa luistelemassakin. Siis pojat on kyllä käynyt melkein joka ilta, mut Timon kanssa, nyt oli mun vuoro viedä.

 

Sitten vielä näitä yleisiä maisemia, kaupungista ja maalta.

En tiedä miksi, mut oli hankalaa etsiä kaupungista mitään kuvattavaa. Jotenkin tuntui ettei löydä sieltä mitään kaunista, ehkä se on vaan tottumiskysymys... Ainakaan mitään isoja kokonaisuuksia, pieniä yksityiskohtia löytyy kyllä.

 

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua !!!