Yhtä tekstiviestiä lainaten;

 

"Säilyttökööt uusi vuosi sen mitä rakastat,

tuokoot tullessaan sen mitä kaipaat ja

 viekööt mennessään sen mitä taakkana kannat."

 

 

 

 

Ja tässä vielä salaisuuksien verhoa raottaakseni; meillä asuu lepakkomies...

Tosin tää versio on aavistuksen vielä kömpelö, koskapa tarvitsee tuolin, jolta lähtee lentoon ja tänään nyt sattui niin, että se tuoli heittäytyi himppasen verran hankalaksi ja riistäytyi hallinnasta. Sillä tuloksella, että jääkaapin alimmasta hyllystä lohkesi pala, koskapa sen jääkaapin ovi oli auki koskapa tämä lepakkomies oli ottamassa sieltä omaa naminamiaan ja se purkki kourassa tuli sitten ilmeisen pakottava tarve kokeilla voimiaan...

Ei voi muuta kuin nauraa.. Mitä yhdestä särkyneestä, ei sydämestä vaan, jääkaapin ovesta.. Hetkittäin on vaan jumalattoman hankalaa säilyttää pokka ja fiksun vanhemman auktoriteetti, hetkittäin ei voi muuta kun nauraa vedet silmissä, poikien kanssa =)

Voi noita valopäitä =D

 

Viime yönä isompi, ja tämä hieman kirkkaampi valonuppi, oli tiiviisti mukana rakettihommeleissa, toinen eli tämä aavistuksen himmeämpi, tosin niillä siivillä (vai viitalla, ihan sama) varusteltu, versio seisoskeli hyvin kaukana varustautuneena pakollisten suojalasien lisäksi myös kuulosuojaimilla. Toivottavasti näki edes pari rakettia..

Ja käytiinhän myö poikien kanssa vielä kahdeltatoistakin läheisen järven rannalla katsomassa niitä "virallisia" raketteja, kun olivat niin hereillä vielä yhdentoista jälkeenkin. Timo oli fiksu; tunki tulpat korviin hyvissä ajoin ja nukkui hyvät yöunet ennen aamuvuoroon lähtemistä.

Niin että menee tää tänpäiväinen kohellus viime yön valvomisen piikkiin ;-)

 

Eikä tää koiralauma tunnu yhtään sen kirkkaammalta kuin pojatkaan; äskenkin piti Repaa ihan nostamalla nostaa pois vessan oven edestä että Jere pääsee hakemaan hammasharjaa. Repa kun ei ollu moksiskaan vaikka Jere sitä kuin houkutteli pois. Vaan tulihan senkin ruhoon liikettä kun Juha puhalteli pillillä kaakaomukiaan, ei ollu koskaan kuullu siitä kuuluvaa ääntä ja sitä tuli ihmettelemään. Yllättävän ketterästi se kuiteen, tarpeen niin vaatiessa, liikkuu tollaseksi kolkyt kiloiseksi ja kuuskyt senttiseksi...

Tuntuu että alkaa koiruuslaumakin olla vähän väsy; Jenni & kumppanit kävi siis joulupäivänä, eilen kävi Petoa moikkaamassa yksi Usva-tyttönen, illalla vielä Sanna Mustin ja Pupin kanssa ja tänään tässä pyörähti Tuula neljän koiransa kanssa.

Rina oli tosin sitä mieltä, että Tuulan russeli olisi pitänyt melko konkreettisesti syödä, muuten kaikki menny ihan jees. Peto on moikannu tietty kaikki tyypit, Rina pienin varauksin osan ja Repakin melkein kaikki. Repsukka on vaan niin repsukka, miten se voi olla niin.. Tulee mieleen hetkittäin Uuno Turhapuro.. Mut hyvä kun on niinkin sosiaalinen kun se on; sen ja Pedon kanssa on niin kovin helppo elää ja olla =) Toimii tilanteessa kuin tilanteessa... Loistavia persoonia jokaikinen...

 

Vielä Jeren sanoja lainatakseni: "Tää on hullula".

...Ei voi kun nauraa...