Juu, vähän on laiskuus iskenyt, mut josko nyt ryhdistäytyisi =)

Arki pyörii ihan normaalisti. Pojilla tää viikko hiihtolomaa; Juha oli pari päivää leirillä kaverinsa kanssa, Jere mummolassa pari yötä. Olipahan vaan kiva tulla tänään töistä kotiin kun molemmat pojat oli kotona...

Harrastukset pyörii, tosin Jereä ei tunnu nää urheilujutut kiinnostavan pätkääkään, Juha käy pesisreeneissä ja ens viikonloppuna on turnaus edessä. Kylän lasten näytelmäpiiri tuntuis olevan molemmista ihan jees, aika näyttää..

Jere kävi koulukypsyysryhmätestissä ja sen perusteella lähtee nyt sitten yksilötesteiihn, jotka kertoo sitten missä "vika" on. Sitten mietitään lähteekö poika ens syksynä kouluun vai tuplaako eskarin, se nyt vähän riippuu ja roikkuu. On saanut yksi äiti vähän purkaa ja kasata mokomaa asiaa ihan usempaan otteeseen, kun tuntuu nyt vähän kiristävän pääparkaa. Älkääkä kysykö miksi, en ymmärrä. Päivä kerrallaan.

Koiratarhassa kaikki ok, papat on ihan pappoja, makoileevat vaan kopissa, nuoriso leikkii ja riehuu sitten niidenkin edestä. Rina ja Repa ei nyt enään ole vapaana meidän kanssa pihalla, kun peijoonit livistivät vähän aikaa sitten ja vielä meijän silmien alta, korvakaan ei värähtänyt vaikka huudeltiin kuinka, tuomaripilliä ei nyt sattunut siihen hätään löytymään mistään.

No, siinä vaiheessa kun myö saatiin kelkka käyntiin lopotteli herrasväki jo hyvin lähellä pellonreunaa kohti metsää pitkin kelkkauraa. Saatiin ne onneksi kiinni ennen metsää, kun olisivat jääneet hirvien jalkoihin, jos sinne asti olisivat kerenneet. Kelkan kyydissä pääsivät sitten kotiin..

Mut niin paljon on lunta, ettei Repastakaan näkynyt juuri muuta ku pää ja häntä. Siellä ne porskutti pohjia myöten pitkin hankea, jota sitten piisaa, piisaa ja piisaa. Lumien tulon jälkeen meillä ei ole lämpömittari näyttänyt kertaakaan plussan puolta, joten jos tieltä poikkeat, niin sinne humahdat. Vaikeuttaa hieman tota kelkkailuakin, ajaa ei voi kun tietä pitkin.

Mä olen torpassa asunut nyt päälle kymmenen vuotta, eikä katoille ole tarvinut mennä kertaakaan lumia tiputtamaan. Nyt piti. Minä roikuin tikaportailla ja tiputin alhaaltapäin lapiolla sen mitä sain, Timo tiputti sit ylhäältä käsin loput. Mielenkiintoista puuhaa =)

Onpahan tehty, ei pitäisi kattojen romahtaa...

 

Pulkkamäessä on käyty muutama kerta, ennätys taisi tulla laskiaisena, kun kelkan kyydissä / perässä oli ollut viisitoista muksua.. Kivaa oli, on se vaan hyvä mäki !! Laskijoista en saanut laskiaisena hyviä kuvia, kun menin sinne vasta illanedellä, mut nuotiosta kuitenkin;

Laskijoistakin pari;

Jere

Juha

 

 

Mun laskiaispäivä päivä meni tallilla, kun yksi hyvin nuori nainen halusi ratsastamaan ja kävi tämän hyvin nuoren naisen äitikin hepan selässä fiilistelemässä.. Tulee hyvä mieli, kun voi tehdä pienen ihmisen onnelliseksi =)

 

No, tää on nyt tätä talvea. Ja maalla asumisen riemua; puita kannetaan sisään selkä vääränä (koska pattereita ei haluta laittaa päälle, puilla tulee paljon pehmeämpi lämpö) ja eilen kömähti vesipumppu. Tosin timo sai näppäränä miehenä sen kyllä korjattua niin että vesi virtasi, mut vaihtoi uuden kuitenkin tänään. Että silleen. Onneksi meillä on lumityöt hiottu niin huippuun, että traktorilla ja lingolla saa käytännössä katsoen joka paikan puhtaaksi, vain parissa kohdassa pitää aavistuksen heiluttaa lapiota.. Lumitöitä kun on Timo saanut tehdä ja ihan urakalla..

Mut tää on niin tätä, ennemmin kylmä ja talvi kun hiki ja kesä, talvella voi lisätä varustusta tarpeen mukaan, kesällä on huono riisua jos olet jo nakuna ja vielä on kuuma ;-)

Kohti sitä kesää kuiteen mennään, kun nyt jo on aamut ihan valoisia kun töihin lähtee, ei juurikaan auton pitkiä valoja tartte käyttää. Kevättä odotellessa..

 

...ja kahta "tuholaista", jotka tulee meille hoitoon parin viikon päästä ja melkein viikoksi näillä näkymin. Ällöttävän vastenmielistä ajatella, että edessä on öitä, joilloin saan todennäköisesti tollaset kuuskyt kiloa koiraa viereen nukkumaan.. juu en muuten nuku omassa sängyssä, se on yksin Timon hallussa sen viikon, mä majoittaudun alakertaan koiralauman kanssa ;-). Piristää mieltä kun on jotain mitä odottaa...