Meni muutama päivä löytää se, mut nyt alkaa arki pyöriä ihan selkeästi rutiinilla; tiettyyn aikaan tehdään tietyt jutut, tai ainakin suurinpiirtein samassa järjestyksessä. Mustat on ku kotonaan, kuuluvat hetken meijän jengiin ja arkeen.

Lenkillä käytiin, muuten Pee & Bee oli tarhassa tai sisällä, ei mitään ihmeellistä.

Ceen kipulääkkeet puolitettu, haava siisti eikä häkissä olo aiheuta enään kiroilua. Tallaa kintulle jo hyvin. Lämpöhoidot ja varovaiset venytykset sujuu ongelmitta. Nyt on vaan vähän uusi onkelma: kuin pitää se riekkumatta, kun jalka pitää alla ??? Että silleen... Sellanen kevyt ravikin olis maistunut jo. Yllättävää että se kiellettiin heti ja välittömästi. Jyrkästi.

Luja luottamus, että nuo kuitenkin kestää hengissä oman ihmisen saapumiseen asti. Toivottavasti =D

 

Talentti-esitys meni loistavasti, muksut oli ihan huippuja !!! Oli mukava katsella lasten riemua, kaikilla tuntui olevan hauskaa ja pienille unohduksille naurettiin. Myös yleisö tuntui viihtyvän, esityksille taputettiin, eikä kellään tuntunut olevan kiire minneen.

Jere oli kohtuullisen estoton, hää kun ei juurikaan tunne sanaa ujostella. Aina pelissä kaikki tai ei mitään, yleensä mukana ihan kympillä. Ja hyvin meni Juhallakin, eipä tarvinut ujostella tuttujen ihmisten edessä. Hieno esitys !!!!

Voisi olla useamminkin...

 

 

Ja sitten aiheeseen Peto & Usva.

Usvan tiedot löytyy täältä.

Kuvat on uudenvuodenpäivältä, jolloin Usva kävi ihan vaan kattomassa Petoa...

Tänään Usva kyllä tarjosi itseään, mut Petoa ei kiinnostanu. Nuoleskeli kyllä värkkiä useaan otteeseen, mut siihen se sitten jäi... Ei edes yrittänyt hypätä.

Huomenna taas uusi päivä...

 

Usvan ihminen oli ottanut viime vuoden puolella Kasvikseen yhteyttä ja sitä kautta saanut meijän tiedot. Mut katotaan nyt tuleeko tästä yhtään mitään, pennut tuntuu just nyt aika kaukaisilta. Vähän huolestuttaa tuo Pedon käyttäytyminen...

Olis ne pennut kuitee ihan kiva juttu, tykkään Usvasta ja varsinkin sen luonteesta. Siinä on paljon sellaista mitä Pedossa ei ole ja päinvastoin. On kuitenkin koirana niin aktiivinen, ettei onneksi tarvitse itse pentukuumetta sairastaa, laiska kun olen.. Eiköhän myö pärjätä tällä laumalla vielä pitkän aikaa =)

 

Vaik alkaahan näihin sisäkoiriin tottua, ei tää ois yhtään hullumpaa. Karvoja joka paikassa ja koiria aina tiellä ja jaloissa, mut toisaalta myös aina käden alla rapsutettavana kun sille tuntuu. Koira kainalossa on aika hieno juttu...

Ehkä mulla joskus on näitä tyyppejä vierellä kulkemassa enemmän kuin tuo Peto, ei sitä koskaan tiedä =D

Just tänään mietin et kumman esim. näistä mustista ottaisin; rauhallisen ja pehmeän Carloksen vai paljon kovemman Brunon? Mukavan kotikoiran vai potenttiaalisen harrastekoiran? Sellaisen kaikkien kaverin vai sellaisen Yhden Ihmisen koiran? Molemmat. Nää on aika hyviä tyyppejä. Niin erilaisia kuin ne mihin olen tottunut.

Mut joo, kyl nää lähtee ens viikolla kotiin, kuitenkin ovat tervetulleita ihan milloin tahansa uudestaan... Tykkään näistä ja mikä tärkeintä; sopivat viel Pedonkin kans samojen seinien sisälle.

Peto on kuitee Peto =D

Number One. Aina.