Viikonloppu viittä vaille takana, taas kerran.

Ei oikein löydy sanoja, niin paljon tapahtunut, eikä toisaalta yhtään mitään, siis joku on vain ollut ja ihmetellyt, eikä ole saanut mitään aikaiseksi =D Paitsi imuroitua lyhyitä mustia karvoja huushollista...

Mustat kotiutui perjantaina, toinen aamusta ja toinen illasta. On ollut vähän orpo olo, ei sille voi mitään. On vähän tyhjäkin olo, kun yhtäkkiä vastuu onkin pois harteilta. Siihen kun ehti jo tottua.. No, eiköhän noita karvapeppuja vielä näe. Nyt ainakin tunnistan kumpi on kumpi, vaikka kovin samannäköisiä ovatkin =)

Sitä eläimen mukanaan tuomaa läheisyyttä on ikävä, siihen onneksi jo hyvissä ajoin varauduin, ei tullut yllätyksenä. Kyllä tämä tästä.

 

Mut on jotain ilostakin asiaa:

USVA ASTUTTU X 2 !!!!

Eli olin perjantaina muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoa, kun ensin tuli Ullalta tiedustelu, jotta sopisiko treffit. No, Timo oli onneksi kotona ja oli apuna.

En sitten tiedä johtuiko se siitä, että mä olin pois kotoa vai oikeista tärppipäivistä (astuttu 17. ja 19. juoksupäivänä) vai molemmista, mut ei ollu Peto kovin kauaa miettiny mitä tehdä vaan hommat oli tehty ripeästi.

Oli mukava saada puhelinsoitto, että nyt onnistui !!!!!

Eilen paliskunta ei nähnyt, mut tänään se piippus alko jo heti aamukahdeksalta, ja kun sisällä olo riittävästi ahdisti pääkoppaa, meni herra omatoimisesti ovesta ulos ja ulvoi kuono kohti taivasta patoutumisiaan kaikkien kuultavaksi. Ei siinä mitään, ulvomista tässä on kuunneltu jo pari päivää ja se on kuuloelimille huomattavasti miellyttävämpää kuin haukkuminen, varsinkin Pedon haukkuminen ;-)

Ja sitä jälleen näkemisen riemua, kun Ulla tuli autosta ulos, voi hyvä luoja.. En nimittäin ole koiraani kovinkaan montaa kertaa sellaisena nähnyt, minähän en ollu mitään tyttöpalvelun rinnalla =D Sitä hyppimistä ja riekkumista, elämisen riemua ihan jokaikinen solu täynnä.

Touhuun ei tänäänkään aikaa ylettömästi tuhraantunut ja nyt pystyi ja kykeni vaikka minä lähellä olinkin. Ei puristellut tippaakaan. Hyvä niin..

Loppupäivän koira onkin sit ollut hyvin hiljaa ja vaan makoillut, liekö rasittanut kroppaa ja vielä enemmän päätä, voi Peto parkaa =D

Mut nyt ei sitten voi mitään muuta ku hiljaa toivoa ja odottaa... Raportoin kyllä sitten kun jotain uutta asian tiimoilta kuuluu.

 

Nyt vielä hetkeksi kirjan lumoavaan maailmaan ja sitten nukkumaan, aamulla töihin...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille !!!