Ovet paukkuu ja kolisee, tavarat lentelee ja niitä myös potkitaan. Ääntäkin käytetään...

Ei, meillä ei asu murrosikäisiä. Vain tuollainen päälle metrinmittainen vähän vajaa seitsemänvuotias, jolla tota tempperamenttia tuntuu piisaavan ihan vaikka jaettavaksi saakka ;-)

Salaa hymyilen ja olen ilonen; kotona on niin turvallista, että täällä uskaltaa antaa tunteilleen vallan. Rajojen puitteissa kuitenkin, äiti puuttuu kyllä asiaan jos alkaa sattua itseen tai muihin, tai rupee rojut hajoamaan, mut muuten: antaa palaa vaan =D

Syli on vapaa sitten kun sitä tarvitaan ja yleensä sitä sitten tarvitaan... Voi tätä äitiyden ihanuutta, oikeesti !!!

 

Tänään ahdisti, kun liima valui ja levisi. Sai muropakettikin kyytiä ja vessan ovi nimittäin kolahtaa ihan kiitettävästi. Hetki kiukuttelua ja huutoa, sitten itkua ja lopuksi syliin. Näinhän se menee. Yhtä tunteiden ilotulitusta..

...Ja onneksi äiti ymmärsi ottaa paperia ja pyyhkiä sen valuvan liiman jotta askartelujuttu pelastui

eli rairuohot kasvamassa...