Ei kiinnostanut Usva porottia tänäänkään. Nuoleskella kyllä voi, mut ei sitten mitään muuta. Mut ei kiinnostanut kyllä Taneakaan, eikä Repaa (joo, tiedän et toinen on pappa ja toinen kakara, mut onpahan kokeiltu).

Edelleen jatketaan...

 

Mustilla kaikki hyvin. Pienen pienet päivätorkut sohvalla Bruno jalkataipeessa, käden alla rapsutettavana; elämän pieniä iloja. Nyt vasta tajusin kuinka paljon mä olen eläinten fyysistä läheisyyttä kaivannut, kun siihen lapsena mummolassa tottui, siis tuota että ne tulee ihan liki. Petohan ei tule ihan lähelle lähelle ku tosi harvoin, tykkää pitää vähän etäisyyttä ja nää mustat tunkee sit ihan iholle... No, fiilistelen vielä viikon ;-)

Carlos syö vähän huonosti, mut eipä kai tuo itseään nälkään tapa. Syö sen mitä kuluttaa. Sohvalle kuitee pystyy jo kiipeämään ja viime yön se nukku mun jaloissa. Ihan kunnollinen sänkykoira siitäkin vielä tulee =D

Riekkuminen ja joku muu askellaji hiiiitaaan kävelyn sijaan rupee kiinnostamaan siihen malliin, et hetkittäin joutuu tekemään töitä että sen saa pidettyä käsissä. Ei tainnut kipulääkkeen puolitus tuntua missään. Haavakin on ummessa ja siisti, ei ainakaan näytä tulehtuneelle.

Saas nähdä kuinka monta päivää menee tottuessa normiarkeen Pedon kans sit ku jäädään "kaksin". Tuntuu, et nää mustat ois ollu tääl aina, eikä tahdo oikein muistaa millasta on olla vain Pedon kans.

Ainakin yksinkertaisempaa, kun jokaista ovenavausta ei tartte suunnitella logistisesti niin että kukaan ei jää valvomatta yksin. Tää on nyt tätä et kaikki tahtoo mukaan =) Kuin helppoa ois vaan avata ovi ja sanoa et menkää, mut ku ei niin ei, Carlos on narussa ja piste.

Voihan se olla et Peto nukkuu viikon tän päälle. Ihmeen hyvin sen huumori kyl noita kakaroita kestää, pari kertaa se on sanonu aika napakasti liehkapyllyille missä raja menee ja viesti meneekin kyl perille, hyvin Peto saa olla rauhassakin. Kai se on jo tottunu tähän sekalaiseen seurakuntaan, aina joku tulee ja joku menee... Ei ole aina sen elämä helppoa mun kanssa, mut iteppähän mut valitsi =D

 

Ihan pieni ajatus itää päässä hiihtämisestä, kun koko talveen en suksiin ole koskenut. Juha on nyt hiihdelly muutaman päivänä aika pitkiäkin lenkkejä tässä lähimaastoissa ja pyysi äitiäkin mukaan. Se voipi olla että poika jättää äiskän ku nallin kalliolle vauhdin suhteen, mut ehkä mä sit kotiin osaan ;-) Vähä meinattiin et josko otettaisiin Pee & Bee mukaan ja käytäis kokeilemassa joku päivä...

Tänään ukot kävi tuossa pikkulammella kalassa ja Jere oli ainoa joka sai saalista !!! Oli poika ollut kuulemma yhtä hymyä =) Sit tuli vaan pahis-Bruno joka söi osan tästä pietarin kalansaaliista (kolme pienen pientä kalaa), kun ne kissankuppiin oli jätetty, mut ei se kuulemma haitannu... Mut hyvä ku tuo pieninkin kalastaja sai saaliksia, motivoi kummasti eikä tee yhtään pahaa Jerelle olla ulkona, tuppaa olemaan tuo torpan pienin ihminen välillä melkonen sohvaperuna.