Pyydän anteeksi, jos joku hitaimmilla yhteyksillä on liikenteessä, nyt vaan iski inspiraatio viritellä näitä tänne =)

Muutenkin ihan ihme päivä; vaihdoin autoon kesärenkaat, imuroin auton ja vielä pesinkin sen (Juha tosin autto pesuhommissa), pesin yhden maton, väänsin pojille muffinsseja, siivoilin torppaa, pesin pyykkiä yms., lievästi sanottuna outoa... Ehkä mä olen saanut nukuttua sitten riittävästi tai jotain ja kaiketi tuolla taivaalla loistavalla valopallollakin on osuutta asiaan; nalle heräillyt talviunilta ;-)

Ja muutenkin, kun on vaan niin hyvä olla. Jotenkin sielussa niin syvä rauha, en tiedä. Hyvä näin... On mukavaa olla onnellinen.

 

Viikonloppu tuli ja meni, Urbaanit tuli ja meni. Oli kiva nähdä pientä kummipoikaa, on se vaan niin suloinen =D

Lenni

Wii oli mukana, joten sitä pelaillessa ja ulkoillessa. Grillikausikin avattu, hyvää oli. Jarno teki pojille lumilinnan, liukurimäen ja tunnelin pulkkamäen jäännöksistä, hyvä on kun ei sitä hajotettu sen enempää kun mitä nyt hiekkalaatikko kaivettiin esiin..

 

Rinatsu pääsi eka kerran pyörälenkille, kun tuli asiaa kauppaan, oli hyvä ilma ja aikaa. Hanna otti Tanen narun ja mulla oli Rina, Peto hölkytteli vapaana. Eipä siitä sitten sen enempää, tulipahan käytyä.. Onpahan kerrankin koira joka ei pelkää vettä =D

Ja Rinaa vielä voi pyörän vierellä juoksuttaakin, mut Repaa en suostu ottamaan, kun tiedän miten siinä kävis. Mun voimat ei vaan yksinkertaisesti riitä sen sotanorsun kans lenkkeilyyn, se vetää nimittäin just niin paljon, et toiseen käteen voi ottaa vaikka kaikki muut ja sentä Repa vetää enemmän. Tai sitten siinä on yksinkertaisesti vaan liikaa voimaa, ties mitä supersotanorsu-nappeja Timo on sille syöttäny ;-)

Repatsu on nimittäin ihan aikuisten oikeasti aika hyytävän kokoinen, varsinkin kallo on kun koivuhalko. Silmätkin on muuttuneet sen näköisiksi ja varsinkin sen värisiksi, etten yhtään ihmettele, jos joku tuota meijän nallekarhua pelkää.. Myönnän, että jos en koiraa tuntisi ja jos se mettässä vastaan tulisi, niin taatusti huutaisin ja lujaa, ihan kun se ja sitten jotain auttaisi. Mut luonne ei oo muuttunut mihinkään, sen kiltimpää otusta saa hakea... Edelleen kiipeää syliin, jos mahdolisuus, vaikka korkeutta on tollaset palttirallaa 65 senttiä ja elopainoa vajaat 35 kiloa; mukava sylipuudeli =)

Repa

Ja vertailun vuoksi Rina; sievä nainen...

 

Sitten pari ihan vaan fiilistelykuvaa ennen niitä pääsiäisotoksia..

 

Voi luoja, onkohan nyt pakko avata kuvatiedostoista se murheellinen kansio, ei kuulkaas paljon naurata, vieläkään.. Perkule, joskus tekis mieli viskata kamera nurkkaan ja vaihtaa harrastusta. Tää kun on siitä paha, että tälläsissä tilanteissa et voi muuta ku kattoa peiliin =D

No, ensin nämä pari kännykällä otettua. Pojat mäen päällä:

Halusivat mennä katsomaan, mut kumpikaan ei sitten kuitenkaan halunnutkaan laskea...

...kun mäki oli tuo vasemmalla näkyvä kumparemäki, vai mikä lie (enkä kyllä olisi laskenutkaan, kumpaakaan, mut hyvä kun järki pakotti päätä edes tässä asiassa..). Tyytyivät ihan kiltisti vähän loivempiin =)

 

No, käytiin siis siellä pulkkamäessä, päivälläkin. Ja otinpa siellä sitten ihan runsain mitoin kuvia. Siis todellakin ihan runsain mitoin. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, etten nähnyt ruudulta lopputulosta, joten annoin vaan mennä. Muistan vielä ajatelleeni että nyt tulee hyviä kuvia.. Ja itku meinas tulla kun kuvat kotona purkasin koneelle... Ei nimittäin sitten tullut mieleenkään katsoa niitä siel mökillä vaik silloin illalla. Juu, kun ei kaikkea voi ymmärtää...

Ehkä läppäri syö sit joskus jonkun niin näppärän kuvankäsittelyohjelman, jolla tälläset mokat saa lakaistua maton alle ihan vaivihkaa. Nyt ei voi muuta kun tunnustaa tappionsa, pahus.

Että värit oli sitten tälläisiä, sinistä ja vihreääkin ;-), ja älkää kysykö, en todellakaan tiedä mitä on tapahtunut. Tyydyn vain kohtalooni, tiedänpähän mistä kuvista aloitan, kun joskus on kone joka on syönyt sopivan ohjelman...

Ja varsinkin Miia on ihan hiljaa, nyt lienee ymmärrät ne kaikki rumat ja todella rumat ärräpäät, mitä luuriin laskettelin =D

Mut joo, käyny mikä käyny. Oli vaan pääsiäisen ainoa aurinkoinen päivä... Muuten maisema näytti ikkunasta aika pitkälle tältä:

Poikien mielestä ehkä vähän kökkö, mut mä olin ihan fiiliksissäni, kun ajeltiin maisemareittejä. Ihanan näköistä, kun maasto oli polveilevaa ja usvaa joka paikassa.

En sit tiiä, oonko vähän erilainen, mut mitä enemmän niitä "mökkejä" siellä katseli, niin sitä vahvemmin olin sitä mieltä, että jos olisin liikkeellä ihan yksin tai edes ilman lapsia, niin täydellisesti varustellun luksushuvilan tilalle ottaisin paljon mieluummin tämän pienen harmaan mökin ja aitan. Se vaan on jotenkin niin liikuttava, niin väärässä paikassa vaan.. Tuon huolisin pihapiiriin, ois aika loistava "äiskän oma pömpeli" =D 

 

Nyt on kuvat laitettu ja taitaa nukkumatti huudella, huomenna taas työpäivä... Palaa asiaan hän, kun taas ehtii, kerkeää ja saa aikaiseksi =)

 

 

..."Kalat asuu vedessä
ja kuu ja tähdet taivaalla,
mut lapset voivat purjehtia
unilaivalla

Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa"...

HYVÄÄ YÖTÄ !!!