Viime viikko mennyt ihan vaan ollessa, ei mitään suurta eikä ihmeellistä. Perusarkea...

Jere kiukkusi koko viikon, kun on joutunut syntymään näinkin tyhmään perheeseen ja varsinkin kun on saanut näin tyhmän äidin. Ja ajatella että on joutunut syntymään vielä maaseudulle, vaikka olisi niin mukavaa asua kaupungissa.. Kaikki tuntui olevan tyhmää ja tyhmiä kun kaikki häntä määräilee ja erityisesti äiti. Kaiken kruununa poika ilmoitti ettei enään rakasta äitiä ja marssi mielenosoituksellisesti yläkertaan, ja tämän nuori armo teki parikin kertaa.. No, eihän siihen oikein osannut muuta sanoa, kun että ei se mitään, äiti sinua rakastaa kuitenkin, vaikka se tuntui vain lisäävän kiukkua.. Mikä lie taas oli mielen päällä ?!?

Lauantaiaamuna kuului sitten sohvan uumenista hiljainen "anteeksi äiti, että olen nimitellyt", halaus ja saat anteeksi, homma loppuun käsitelty...

 

Toisen nuoren armon kanssa katseltiin tässä iltana eräänä telkkaa ja tietenkin sieltä tuli sitten erektiohäiriö-mainos. Siinä sitten isä selitti pojalleen mikä se erektio oikein on jne., nää kuuluu isälle kun samat kalleudet on luoja kerran molemmille suonut, mä hoidan kyllä sitten ne homo yms. jutut..

Mitäköhän seuraavaksi ???

 

Eilen vietettiin meilläkin äitienpäivää, tosin aamulla vähän kiireessä, mut kuitenkin. Ei nimittäin meinannut tulla töihin lähdöstä mitään, kun piti availla paketteja ja lukea kortteja. On ne vaan todella liikuttavia ne ihan itse tehdyt jutut, hakkaavat kaupan kortit ja lahjat ihan mennen tullen !!!

...Juha oli säästänyt omista karkkipäiväkarkeistaan mulle lahjaksi kaksi tikkariakin. Eleenä ehkä pieni, mutta tiedän kuinka suuri toisaalta kuitenkin...

Ja suurin lahjahan se on itse se lahjan antaja, molemmat.

 

 

Sattu netistä silmiin äidin rukous, pakko lisätä se tähän:

 

Herra, anna minulle viisautta

...olla luja ja vahva,

mutta taipua tarvittaessa vaikka maahan saakka.

...Määritellä rajat,

mutta rakastaa rajattomasti.

...Ohjata ja opastaa,

mutta myöntää se, että itsekin välillä eksyn.

...Arvostaa enemmän kuin vaatia,

ihailla enemmän kuin arvostella.

...Olla syli, joka ottaa vastaan,

tukipilari, joka pysyy.

 

Herra, anna minun joka päivä muistaa

kiittää sinua lapsestani, lahjastasi,

mutta anna minun myös osata

päästää irti.

Ihailla vierestä,

kun hän nousee siivilleen

silmissään uskallus, luottamus

ja unelmat.

Ikiomat.