Yöt nukutaan, ainakin aamuyöhön asti jolloin iskee kuumuus ja joku pikkukoira tahtoo ulos.. Eli onpa tuo otus viettänyt aikaa tarhassakin ja hyvin pärjää Pedon ja Rinan kanssa, Repalle tuo on vielä liian pieni leikkikaveriksi, ei uskalla jättää vahtimatta.

Syö ja paljon ja ahneesti syökin, voi luoja tuon ahneutta. Eipä tule ongelmia motivoinnin kanssa, taatusti viskaa vaikka kolmoisvoltin takaperin jos vaan saa palkaksi ruokaa.

Leluilla leikkii ja muistaa kyllä roudata niitä pitkin pihaakin. Vinkulelut on oikein mukavia..

Eli kunhan vaan ollaan ja ihmetellään =)

 

Kävi tänään vieraitakin, joilla oli mukana myös pohjanpystykorva Aapo. Pedon kanssa ei yhteistä säveltä löytynyt, joten Peto pääsi tarhaan, pikkukoiran kanssa meni kaikki ihan hyvin, joten se sai nauttia vierailevan tähden seurasta =)

1280175280_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1280175293_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihan hyvää tekee pienelle tälläset mukavat kaverit =)

 

Timo pakkasi pojat kyytiin ja kävi ampumaradalla. Juhakin oli innostunut kokeilemaan usean miehen valvonnassa iskän kivääriä ja oli ampunut pari paukkua, oli itse ladannut aseenkin. Tuloksena kaksi kymppiä, tuelta ammuttuna.. Odotan pojan ilmettä kun sille tässä joku kaunis päivä selviää että jemma-nimisessä piilossa sitä odottaa oma haulikko... Mut jos kerran kiinnostaa niin sitten pitää päästä ampumaan, hullumpiakin harrastuksia on olemassa ja iskän mukana kun pääsee.

..Kun eiköhän tuo vielä joku kaunis päivä lähde hirvi- tai johonkin muuhun jahtiin isänsä kanssa ihan saalistus meiningillä, eikä sinne ole mitään asiaa kivääri tai haulikko selässä jos ei osaa ampua..

 

Nyt vielä päivän päätteeksi siiderit yms. kylmään; serkkulikka tulee huomenna perheensä kanssa meille perinteiselle kesävisiitille pariksi yöksi. Sen verran viisasten juomaa yön pimeydessä grillaillessa  todennäköisesti menee että kerran kesässä edes huppelin puolelle.. Humalaan en itseäni juo edes serkkulikan seurassa jonka kanssa on kyllä koettu kaikki mahdollinen, ja ihan vaan sen takia että se seuraavan päivän olotila on liian järkyttävä. Kerta kymmeneen vuoteen riittää ihan loistavasti muistuttamaan mitä krapula on ja edellisestä taitaa tulla vasta tollaset viisi vai kuusi vuotta ;-).

Ja sen verran ettei Meripäivillä ota aivoon katella humalaisia, voi vaan naureskella kun miettii että voipi tyypeillä olla aamulla hyvä fiilis. Sinne kun lupauduin ihan oma-aloitteisesti kuskiksi..

Mut muutama ei olotilaa heikennä ja seurahan on aivan loistavaa, ukot ei kyllä meitä kattele kun tuppaa menemään ihan jokakerta vähän teinimeiningiksi eli yksi hyvin valikoitu sana tai lause ja päälle hersyvää naurua (lue: järkyttävää kikatusta); meijän sisäpiirin vitsejä kun ei tajua ketkään muut kun myö, ja ihan hyvä niin.

Sen verran muksuina ja teineinä yhdessä kuljettiin, että jotenkin on toisen kanssa helppoa olla, tunnetaan toisemme niin hyvin että voi näyttää itsestään sellaisiakin puolia mitä muuten pitää pinnan alla.. Kuten nyt vaikka tää "ikuinen teini"-olotila, kellään muulla ei ole hauskaa kuin meillä, kun kukaan ei tajua mistä myö se hauskuus revitään, mut ei se mitään. Meillä sit senkin edestä =D

Nyt jo hymyilyttää, kiva kun tulevat ja näkee kummipoikaa samalla !!!