Juuri niin sitä.

Tuntuu ettei vuorokaudessa tunnit riitä siihen kaikkeen mitä pitäisi tehdä, loppuuvat ihan alkuunsa... Ja virtaa piisaisi ihan loputtomasti, sisälle asennettu ihan selkeesti duracelit =D

Kroppa ja varsinkin pää kestää kyllä, siitä ei tarvitse huolehtia, mistä niitä lisätunteja vaan saisi lisää ???

 

Työt vie ison osan päivästä matkoineen ja nyt on kyllä myönnettävä ihan rehellisyyden nimissä että nyt ne työt tulee myös kotiin, hetken. Sen hetken että saa kaiken tehtyä mitä pää työstää ja sen hetken että kaikki alkaa rullaamaan omalla painollaan. Voi viedä tovin, mut niinku sanoin; pää kestää, ei hajoa eikä lahoa =)

Sitten ois ihan kiva viettää aikaa perheen ja koirienkin kanssa, mut tänäänkään en nähny poikia hereillä ollenkaan, olivat nukkumassa kun kotiin kerkesin..

 

Tosin tänään siihen oli poikkeussyy; ostin auton.

Eli pankin kautta reilun sadan kilometrin päähän, auton koeajo, paperien täyttö ja kotiin. Oli mielestäni hyvä syy.

Ja nyt mulla on tuohon työmatkaan suhteutettuna aivan loistava auto: WV farmari Passat, ja kyllä nimittäin lähtee kun kaasua painaa =D Onneksi nenun edessä oleva ajotietokone (vai mikä se nyt on) hillitsee kaasujalkaa, kun näkee mikä se kulutus on.. Kotiin pääsin sen reilut sata kilometriä tollasella 4.7 litran keskikulutuksella.

Ja kotona oli ihan pakko täyttää vielä aamua varten cd-loota, minkä se värkki on syöny.. Tiedän, ihan teinimeininkiä, karvanoppia tai hajukuusia ei sentään ole, eikä tule.

Onpahan työmatkat mukavia ja rentouttavia, takamuksen ja käden mukainen auto tekee jo paljon ja siinä autossa nyt sitten vietän vähintään sen kymmenen tuntia viikossa, siis vähintään..

 

Että silleen, aika huisin paljon on mahtunut viikkoon; työpaikan vaihto ja (mulle) uusi auto. Ja vieläkin niin onnellinen ettei sillä ole mitään määrää eikä rajaa, ei suostu typerän onnellinen ilme väistymään, ei mitenkään... Ehkä tää tästä tasaantuu =D

...Elämä on, onneksi...