Milloinkohan oikeasti menee jakeluun että ihan oikeasti saan tehdä sitä työtä mistä niin paljon tykkään, sitä mikä on mun juttu ?????

Vieläkin nipistelen itseäni kokeillakseni että olenkohan mä nyt oikeasti hereillä vai en.. Voiko tää olla totta ?? Tuntuu niin uskomattomalta että haave toteutui !!! Pelottaa että kohta herään ja kaikki olikin vain unta.

Eilen sain seuraavan neljän viikon listat käteen ja katselin niitä viimeeksi aamulla ja kun ei tajua niin ei tajua että, voi luoja, mä ihan todella sain sen mitä varoen uskalsin toivoa =D

Kun ei nyt oikein osaa päättää että mihin suuntaan tätä volttia heittäisi ja miten päin olisi.. Voi pimpuloiden pimpula... Miten voi ihminen olla näin onnellinen ?????

Toivottavasti pystyn nyt täyttämään ne saappaat mitkä edessä odottaa, työmaa on iso ja helpompiakin olisi voinut etsiä. Ja kuitenkin tää on juuri niin sitä mitä halusinkin; haasteita, vastuuta ja vaihtelevuutta. Eikä yksikään lopu ihan äkkiä...

Millä tän typerän onnellisen ilmeen saa kuriin ?!? Voi luoja että mä olen iloinen ja onnellinen !!!!!!!!!!!!

Ei voi muuta kuin nöyränä sanoa "kiitos".

 

No joo, ehkä mä nyt yritän tiputtautua maan pinnalle ja vaikka keskustella Mörön kanssa siitä, saako se kanniskella torpan irtaimistoa pitkin pihaa.. Äsken kävin hakemassa sisään mun sandaalin, pyyhkeen, Jeren lenkkarin ja Juhan bokserit, sen leluihin en enään puutu =D Jotenkin tuntuu aika pliisulta se Pedon tapa levitellä kissanruokakipot pitkin pihaa.. Poika ei kajoa kiinteään omaisuuteen eikä se riko irtaimistoakaan, roudaa vaan kaiken pihalle, ihan pimee pentu !!!

Juu ja olihan Mörkö (ja tietenkin myös Peto) eilen lasten urheilukisoissa mukana. Kovin reippaasti pieni meni  muksujen luo ja sekaan häntä heiluen ja ihan oma-aloitteisesti.. Tarkoituksella pentu oli flexissä, niin sai vähän pelivaraa ja pääsi toinen liikkumaan lasten seassa.

Arimmat kävivät rapsuttelemassa vaan Petoa, kun se nyt vaan on niin... no, Peto =)