Jeren reissuvihkossa luki tänään että "hyvin on mennyt", mukavaa kun ope muistaa kirjoitella näitä hyviäkin juttuja. ei sen puoleen, ei siellä ole juurikaan mitään pahaakaan ollu, kaiketi ope vaan haluaa meille kertoa että kaikki on hyvin. Kun tilanne voisi jotain ihan muutakin...

...Jos vaikka Jeren housuissa asuneet muurahaiset olisi muuttaneet muualle...

Juhan koulukin menee ihan jees, tykkää kovasti uudesta opesta. Ja tällä opella onkin hyvät keinot hallussa; jälkkää ei tipu koska ope ei viitsi itse jäädä sinne koulun jälkeen, sen tilalla on paljon tehokkaampi tapa; kirjoittaa sata sanaa kotona. Aivan loistavaa!!! Kuinkakohan kauan menee että Juha istuu huoneessaan kirjoittamassa?! Tai eihän meidän Juha ;-)

Eilen tunsin itseni kyllä niin tyhmäksi kun ihminen voi itsensä tyhmäksi tuntea; Juhan ympän läksyt oli niin ylitsepääsemättömän vaikeita mulle, että oli pakko soittaa Biologille ja kysyä apua.. Vähän noloa, mutta kun en tiennyt niin en tiennyt. Ja loppujen lopuksi Juha tiesi vastauksen kuitenkin, mut onpahan nyt kysytty sekin ihan Biologilta =D

 

Harrastukset hetken vähän katkolla, siis pesis. Jeren kuvataidekoulu alkaa ensi viikolla ja sitä poika kovasti odottaakin, toivottavasti on sellainen kun toinen toivoo sen olevan.. Muuten tulee pettymys, mut ehkä siitäkin sitten voi jäädä henkiin.

 

Koiratkin on hengissä, mettässä jo vähän jaloitelleet, muut paitsi Late, se kun tuppaa jäämään sinne mettään sitten ihan silleen pitemmän kaavan mukaan. Kaiketi pääsee sekin viikonloppuna kun Timolla on vapaata..

Rina ja Repa kävi hakemassa siniset nauhat viikonloppuna näyttelystä. Siitä enemmän arvosteluineen kunhan saan kuvia sähköpostiin..

Peto ja Mörkö on ja vaan on, ei mitään maata mullistavaa. Päivät tarhassa kun oon töissä ja ne muutamat iltatunnit mitä kotona olen, niin sisällä tai pihalla meidän kanssa. Yöt tietenkin sisällä nukkumassa, eihän niitä nyt tarhaan voi yöksi jättää =) Mörkö kasvattaa edelleen jalkoja, jalkoja, jalkoja ja jalkoja. Yritän ottaa ja laittaa kuvia viikonloppuna.

 

Edelleen pitää kiirettä, kotona ei paljon ehdi olemaan, ne muutamat illan tunnit hereillä ennen nukkumaanmenoa. Töitä saa tehdä silleen ihan tosissaan ja jotain juttuja myös kotona tietsikalla eikä työasiat haihdu mielestä hetkeksikään, mut edelleen kasvoilla karehtii onnellisen ihmisen onnellinen katse. On hyvä olla.

Pää kestää hetkellisestä väsymyksestä huolimatta, väsymyksestä jonka uni yleensä korjaa. Aamulla herään yleensä ennen kännykkää, eikä väsytä päivälläkään. Odotan kauhulla sitä päivää, jos se väsy iskee korkojen kanssa.. Ehkä mä sitten tallustan metsään, etsin sopivan paikan ja laitan kotiin tekstarin että nalle menee nyt talviunille =D

No joo, tiedän että pää kestää kyllä, ei mitään hätää...

Ja kyllä on kuulkaas mukava lähteä aamulla töihin kun on Auto! Elän vaan ihan totaalisessa uutispimennossa, kun en ole radiotakaan kuunnellu kohta viikkoon ja töissäkin se on tasan pelkkää taustamelua, poppi huutaa sitten senkin edestä. Nii-i, yksinkertaisen ihmisen ilot on myös yksinkertaisia =D

Nyt sitten muistakaa ettei meidän autoissa ole koskaan ollut minkäänlaisia uusien autojen mukavuuksia, ei cd-soitinta, ei ilmastointia eikä sähköikkunoita. Eikä yhtään mitään muutakaan.. Oisittepa nähnyt poikien ilmeet kun ne tajusi että ikkunat toimii sähköllä... Voi sitä äänen hämmästystä "äiti! nää ikkunat aukee napista!!!". Kyllä ne on sellasia nähneet, ei ne nyt niin tynnyrissä ole kasvatettu, mut pointti olikin se että meidän autossa. Ja nyt on jaloille tilaa niin paljon takana, että Juhakin yltää vain juuri ja juuri potkimaan mun selkänojaa, Jere ei ollenkaan. Voi kuinka ikävää, tästä olen niin hurjan pahoillani =D

 

Mut joo, nyt ruokkimaan koirat ja kaiketi on jotain syötävä itsekin ettei työvaatteet tipu päältä, pääsee sitten ihmisten ajoissa nukkumaan että jaksaa taas huomenna pitkän päivän.

 

...Hyvää yötä ja oikein kauniita unia!

Nauttikaa niistä, koska ne on niitä mitkä kantaa...