Pojat käyneet tän jo läpi, Jere luojan kiitos pääsi vähimmällä.. Nyt sitten Timon ja mun vuoro; olo lähinnä kuin katujyrä ois päälle ajanut ja kaupan päälle känkkäränkkä. On se vaan kumma kun päälle kolmekymppinenkin osaa kiukutella ihan kympillä kun on kipee. Vain ja ainoastaan siis silloin =D. Tekis mieli vaan känkätä ja kiukuta, huutaa ja raivota, mutta kun ei jaksa, ei yhtään mitään.

Eli viikonloppu menny todellakin vaan ollessa, pojat pelanneet, pelanneet ja pelanneet. Huomenna sitten astuu rajoitukset voimaan.

Ei muuta ku särkylääkettä nassuun ja aamulla töihin, katotaan mitä tästä ja tulee...

 

Ja onneksi pojat terveitä, jaksaavat aamulla lähteä koulun penkkiä kuluttamaan. Viime viikko oli menny molemmilla hyvin, ainakin molempien opettajien sanojen mukaan, sen mitä muutaman sanan ehdin perjantaina koulun pihalla vaihtaa kun muksuja pyöri Pedon ja Mörön ympärillä. Olivat mun kanssa poikia hakemassa koulusta =)

Nähtäväksi jää kuinka kauan jaksaavat lapsukaiset olla opeille vieraskoreita ja milloin iskee luokissa arki =D. Mielenkiinnolla reissuvihkoa varovaisesti vilkuillen, Jere varsinkaan kun ei tunne sanaa "vieraskorea"...