Eilen tuli töissä, kahvihuoneessa, puhetta laihduttamisesta. Hyvänä laihdutusvinkkinä tuli yhden ihmisen suusta rakastuminen.

Jäin pohtimaan sitä.

Rakastumista ja rakastamista.

Mitä eroa niillä on?

Onko rakastuminen sitä, kun toinen on ajatuksissa aina ja koko ajan? Kun kaikki pyörii vain toisen ympärillä, konkreettisesti. Hetken huumaa, rakastumista rakastumisen tunteeseen. Sellaista mitä hajoaa käsiin, kun arki iskee ja opit tuntemaan toisen. Ihmisenä. Ihmisten välistä ja ihmiseen kohdistuvaa tunnetta.

Kuitenkin jotain mikä ensihätään laihduttaa ylimääräiset kilot pois, koska on niiiiin rakastunut. Ja kuitenkin jotain mikä tuo karistetut kilot korkojen kera takaisin kun pilvilinnat sortuu ja putoaa..

Mitä eroa on sillä että olet rakastunut verrattuna siihen että rakastat? Mitä on rakastaa?

Onko se jotain tajunnan räjäyttävää? Jotain mikä pysäyttää kaiken muun ympäriltä? Sellaista että toinen kulkee ajatuksissa koko ajan mukana, lähellä, mutta ei niinkään tunteena, ei ihmisenä vaan sieluna? Onko rakastaminen sielujen välistä tunnetta, jotain sellaista että ihmisillä ei ole mitään väliä? Ei konkreettisten ihmisten välistä vaan kahden sielun välistä.

Onko se jotain syvältä kumpuavaa, jotain minkä kanssa on vaan elettävä? Jotain mikä ei anna muita vaihtoehtoja?

Onko rakastumisen ja rakastamisen ero se, että ensimmäinen on kevyttä ja helppoa, tekee elämästä helppoa ja jälkimmäinen jotain ihan muuta? Ei kevyttä eikä helppoa, koska on pakko kohdata itsensä ja omat pelkonsa?

Onko toisen rakastaminen samalla opettelmista rakastamaan myös itseään? Enkä tarkoita nyt mitään itserakkautta, vaan sitä että olet itsesi kanssa sinut ja rakastat myös itseäsi, koska voiko rakastaa toista jos ei tunne ja hyväksy ensin itseään?

Onko rakastuminen pintaa ja rakastaminen jotain syvempää?

Unohtuuko rakastuminen kun toinen tulee ihmisenä tutuksi? Eroaako toisen rakastaminen sillä että tunne vain syvenee sitä mukaa kun toinen tulee tutuksi? Onko rakastuminen vain maallista? Onko toisen rakastaminen tunteena jotain mikä kantaa kuolemankin yli? 

Koska onko rakastaminen tunteena jotain millä ei ole mitään tekemistä ihmisten välistä, onko se jotain sielujen välistä?

Eli kumpa laihduttaa: rakastuminen vai rakastaminen? Vai onko niistä kumpikaan hyvä laihdutuskeinona? Oisko ruuan vähentäminen ja liikunnan lisääminen kuitenkin parempi vaihtoehto? Tai ainakin helpompi =D