Jaahas. Ei kaiketi voi muuta kun todeta että hyvää tätä vuotta... Vuosi vaihtui mulla Seinäjoella töiden merkeissä, Timolla omassa työpaikassaan ja pojilla Kouvolan mummolassa. Laitoin Juhalle yöllä viestin että mille näytti kaupungin ilotulitus, jonka pojat näki eka kerran elämässään, ja vastaus oli "upea". Ei ollu huono omatunto vaikka töihin lähdinkin, hyvä näin.  

No, vähän on päässyt aikaa kulumaan, mutta olihan tää tiedossa jo syksyllä. Aikaa on mennyt ja väliin on mahtunut paljon, eikä toisaalta yhtään mitään. Toisaalta olisi niin paljon mistä haluaisi kirjoittaa, toisaalta niin paljon mitä ei osaa sanoin selittää. Mutta josko nyt edes yrittäisi, vuosien päästä on mukava lukea mitä milloinkin on tapahtunut..

 

Koirat on kaikki niinkuin ennenkin, samoin kissat. Tarhakoirien osalta jahti tuli ja meni, muutama ammuttiin omille. Kokeissakin Timo kävi, tuloksena Rinalle ykkönen. Koekausi vaan loppui lyhyeen, kun luontoäiti soi tuota lunta niin paljon, ettei jämptistäkään näkynyt enään kuin häntä ja korvat, eikä sellaseen hankeen uskalla kaveria päästää, hirvillä kun on vähän pidemmät kintut.

Tauno ja Laalaa on jo ihan selkeesti vanhuksia, naamat harmaantuneet ja askel hidastunut. Mukavuudenhaluisiakin ovatten; eivät viitti enään jokakerta tulla edes kopista ulos vaikka pihalla joku liikkuisikin. Sellasta se on, vanhuus.

Rina ja Repa taas riekkuuvat nuoruuden riemulla, sisällä ovatten olleet aika vähän.

Peto ja Mörkö on päivät tarhassa niinku ennenkin ja illat / yöt sisällä, eli silloink un minä oon kotona. Lenkkeillään kun jaksetaan ja valoa piisaa, muuten vaan ollaan ja ihmetellään. Mörkö ei edelleenkään osaa mitään ihmeitä, taitaa sana "istu" olla edelleen ainut mikä on opetettu, mut mikäs tässä on valmiissa maailmassa kiire mihinkään. Kauniita kevätiltoja odotellen, sitten näkee ja jaksaa ihan eritavalla.

Mörkö on muuten ihan Usvan poika, omena on todellakin vierinyt puusta aika pitkälle jos Petoon vertaa. Hetkittäin tulta ja tappuraa, tekee itsensä hyvin selvästi ja äänekkäästikin kuulluksi :) On kyllä sellanen karvapeppu, että pois en anna. Ihana! Tykkään ja kovasti. molemmista. Mörkö on vaan sellanen erilainen ilopilleri kun hieman vakavamielisempi isänsä, tuntuu että se nauraa naamallaan aina ja koko ajan, sitä ei vakavana näe. Pilke silmäkulmassa loistaa toivottavasti yhtä kirkkaana loppuun saakka. Hyöstetty hyvällä huumorilla ;) Mut iso koira siitä on jo tullu, melkein Pedon kokoinen. Kapeampi vaan, sirompi. Ja miten nätti se on päästään, kun sen huumorintaju loistaa sen katseesta kauas. ei sitä voi vakavana kauaa katella... Kynsien leikkuu yms. toimenpiteet aiheuttaa edelleen hurjan metekan ja hulabaloon, oikea draamakuningas, mut kaikein saa kyllä tehtyä. Ei se puremalla pure, kunhan kiukuttelee. Syliin tai muutenkaan lähelle se ei hakeudu, on enemmän sellanen lonely raider, mut tykkään seurasta kuitenkin. Kävelee perässä ihan varmasti esim. yläkertaan perässä aina ja joka kerta (paitsi silloink un pitäisi mennä nukkumaan), mut ei tule illalla jalkoihin maate silleen kun Peto. Ulkona tuntuu että se lentää, kovin on askel keveä isäänsä verrattuna, siinäkin kuin Usva. Ei paljon hanki tai mikään muukaan pidättele, tuntuu että se menee minne se haluaa, ja lentämällä :) Uteliaskin se on, tekee sisällä tai ulkona ihan mitä tahansa on se aina mukana tunkemassa kuononsa joka paikkaan.. Siivoaminen ja ruuanlaitto on todella mielenkiintoista, kun toinen seuraa hyvin läheltä ja hyvin tarkkaan mitä teet, mut onpahan kaveri.. Tänään se sentään tajus mennä kauemmas kun tiputtelin lumia katolta, vähän jo suunnittelin etukäteen sen lukitsemista tarhaan, mut ehkä siellä pienessä sievässä päässä jotain sit raksuttaa. Lyhyesti sanottuna siis just sitä mitä myö pedon kans tarvittiin; ei päästä ihan vakaviksi, kumpikaan. Ja on se kyl ukkojenkin kaveri, lähtee Timonkin kans mettään jne., Jeren kans ne riehuu välillä pitkin lattioita.. Hyvä tyyppi!

Pedosta uhkasi tulla jo vähän liiankin vakavamielinen, meinasin jo ihan tosissani että se vaipuu synkkyyteen ihan totaalisesti. Se vaan tuijotti mua äärettömän syyttävästi päivästä toiseen, eikä puhettakaan että se olisi leikkiny mun kans. Tiedä sitten mitä sen päässä liikku, mut nyt se on vähän piristynyt. Ehkä mä sain sitten anteeksi sen että Mörön meille hain... En tiedä, ehkä oli vaan ainoalle ja piloille hemmotellulle mamman murulle huomion jakaminen kova paikka. Tai sitten sitä ottaa päähän tää tekemättömyys, mikä tässä on muutaman kuukauden koirien kanssa vallinnut, kun ei enään jaksa töiden jälkeen. kun en tiedä. Pääasia että meillä alkaa olla taas keskusteluvälit olemassa, ja tullaan juttuun. Viime päivinä sitä on ihan leikittänyt omasta aloitteesta, jotka on kyllä sitten käytetty hyödyksi, vaikka se välillä vähän hankalaa onkin, kun yksi riiviö roikkuu suht sananmukaisesti hihassa tai puntissa.. Sylissä se tykkää olla ja on siitä alkanut löytyä sohvaperunankin vikaa, monena iltana se on kömpinyt jalkataipeeseen sohvalle tai nukkunu muuten vaan vieressä sen mitä siinä telkkua kattelee. En ole yhtään pahoillani, kun sitähän mä olen kaivannutkin... Jotenkin tuntuu muutenkin että se on itsenäistynyt, onkohan siitä tullut aikuinen? Läheisriippuvainen se on vieläkin, mut osaa se mennä jo ihan itsekin yläkertaan nukkumaan tai jäädä vaik joskus alaskin vaikka minä ylhäällä olisinkin.  Peto on vaan Peto, ei sellasta tule enään koskaan eteen. Kerran elämässä-koira. Kaveri, ystävä. Ihan niinku Mörkökin. Vaan niin erilaisia, ihania molemmat. Pois en anna, en kumpaakaan.

 

Pojilla menee päivät koulunpenkillä, illat milloin mitenkin. Välillä harrastuksia, välillä kavereiden kanssa, välillä ihan vaan ollessa. Ei mitään ihmeellisiä muutoksia.

Todistukset saivat, molemmat sellaiset kun odottaa sopikin. Jere oppi jo syksyllä lukemaan eikä matikkakaan ole tehnyt missään kohtaa tiukkaa, laskee hienosti ja nopeasti ja suht virheettömästi. Käsityöt on kivoja, kun saa tehdä omin käsin, vaikeudet lähinnä keskittymisen kanssa. kummallista vaan, että vaikka poika pyörisi kun väkkyrä tunnilla eikä tuntuisi seuraavan lainkaan, osaa kuulemma siitä huolimatta vastata aina kysymyksiin, eli seuraa opetusta omalla tavallaan vaan. Suuta on Jerellä pesty pariin otteeseen suuhun eksyneiden sammakoiden takia ja on jopa luvattu ostaa myös sitruunafairyä, jotta voisi poika valita kummalla tahtoo sammakot suusta pois, mut eiköhän tää tästä. Ainakin ensimmäinen pesu aiheutti niin suunnattoman raivokohtauksen että oksat pois.. Kun ei yhdellä tavalla mene perille niin sitten koekillaan jotain muuta :) Muuten ihan rauhallista ja kotona Jere tykkää edelleen suuresti legoista ja askartelujutuista, muita ei tarviskaan. Wiin lisäksi. Joka on kyllä hintansa tienannu meillä. Juha varsinkin tykkää pelata, varsinkin urheilupelejä, ja mikäs siinä. Kun ulkona on kökkö keli joko pakkasen tai vesisateen ansiosta, on ihan jees liikkua sit jotenkin muuten. Ja hulluksi nää tulisi jos ei liikkumaan pääsisi, kilahtaisi koko torppa :) Juhalla alko pesisharkatkin vuodenvaihteessa eli sitäkin taas hissukseen aloittelee. Luistelemassa on käyny ja hiihtämässäkin, sitä ihan normi settiä maaseudulla. Koulu esikoisella menee hyvin, todistus pullollaan kiitettäviä ja kokeista tuo kotiin hyviä numeroita. en sitten tiedä missä menee ylisuorittamisen raja, kun opekin on vähän maininnut, ettei pienet epäonnistumiset kaada maailmaa.. Ei ole vielä kellot soineet päässä, joten antaa nyt vielä olla, eipä tuo ole tuntunut ottaneen mitään ylistressiä koulun suhteen, elämään mahtuu muutakin.

Kuten esim. metsästys. Ihan isänsä poika.. Hirvijahdissa kävi ja suolistikin mokoma nassikka muutaman hirven, vaikka siinä vielä isänsä apua tarviikin. Hukkuu muuten ihan kokonaan sinne sisuksiin :) Hirvijahdin jälkeen onkin sitten siirrytty pupuihin, joita Jerekin on ollu mukana jahtaamassa. Juha ne on kuitenkin muutaman viimeisen suolistanut, eikä niihin saa ampumisen jälkeen aikuiset edes koskea; hän itse, ei tarvitse neuvoa.. Hyvä näin, kai sitä aikansa voisi huonomminkin käyttää.

 

Kuviakin olisi, mut tässä kohtaa tulee ongelma. Kun ostin itse itselleni joululahjaksi sen niin kauan odotetun läppärin ja nyt en saa kuvia enään pienenettyä. Se ohjelma millä niitä ennen pienentelin ei halua toimia tän aparaatin kanssa, liian uusi Windows kaiketi. Ehkäpä minä joku kaunis ilta otan ja opettelen, kai se tällä jotenkin onnistuu, mutta kun en osaa paljon mitään muutakaan. Tai sitten syöttelen kuvat entiseen malliin pöytäkoneelle, pienennän ne ja lisäilen niitä sillä tänne, konstit on monet, miten nyt vaan hankalammin asian voi hoitaa :D

Kolilta olisi ainakin muutama kuva, joihin olen itse jo melkein tyytyväinen ja muutama muukin, vaikka aika vähiin on kameran käyttökin jäänyt. Niinku kaikki muukin, etupäässä sosiaalinen elämä. mutta kun tuntuu välillä ettei vuorokaudessa yksinkertaisesti riitä tunnit kaikkeen! Varmaan ihan tuttu tunne kaikille muillekin työssäkäyville, mulle tää oli vaan vähän uutta. Onneksi nyt pyörii jo vähän vapaapäiviäkin seassa, joskus on ihan jees pitää vaikka keskellä viikkoa yksi vapaapäivä, katkaisee mukavasti viikon ja mikä on aamu-uniselle sen kivempaa kun kääntää kylkeä. Siis sen jälkeen kun Mörkö on ensin herättänyt vapaapäivään nähden täysin epäkristilliseen aikaan ja on ensin ruokkinut sen ja vienyt tarhaan...

Eli paljon ei rahkeet enään piisaa kyläilemiseen tai paljon mihinkään muuhunkaan kodin ulkopuoliseen elämään, ainakaan viikolla, mut onneksi on viikonloput ja lomat. Joululomalla käytiin kahden naisen ja neljän pojan porukalla Pärnussa ja kivaa oli. Pojat tykkäs, saivat olla reissussa, pääsivät laivalle ja liottivat itseään ihan riittävästi niin hotellin allasosastolla kun paikallisessa serenassakin. Lelukaupatkin käytiin läpi ja syötiin roskaruokaa, eli reissu lasten ehdoilla. Mulle oli erikoisinta autolla ajaminen vieraassa maassa, eikä edes omalla vaan automaattivaihteisella riittävän isolla versiolla, mut ihan hyvin perille päästiin. Laivaankin osaisin ajaa kylkiä naarmuttamatta :) No, seuraava reissu perheen kanssa sitten joskus keväällä ja ihan kotimaan rajojen sisäpuolella, Koli taitaa huudella mua ja koiria sit vasta syksymmällä ;)

 

Että silleen. Hengissä siis ollaan ja lupaan yrittää nyt kirjoitella entiseen tahtiin. Jää ainakin itselle muistin tueksi mitä ja milloin :)