En sitten ryhdistäynyt.

Mutta en minä tätä vielä poista, ajatuksissa kuitenkin jo silloin tällöin aina joku juttu mikä pitäisi kirjoittaa tänne muistiin. Ajatuksissa jo. Ehkä sormet löytää kauan kadoksissa olleen rytmin ja pakottavat kanssaan tanssiin, eikä siitä kutsusta voi aina kieltäytyä.

Sitä odotellessa.

Niinkuin sivulaatikosta voi huomata, on Pedon poppoo muuttunut hieman. Poppoossa minä ja koirat noinniinku täysiaikaisesti, pojat osa-aikaisesti. Ei tästä sen enempää, nää asiat ei kuulu tänne, eikä minnekään muuallekaan. Siis lähinnä toteamuksena vain että poppoo muuttunut ja tämä osa siitä muuttanut, saman kylän alueelle kuitenkin. Kaikki ok.

Porot muutosta selvinneet jo, osaavat tulla jo uuteen kotiin ja osaavat olla rennosti kuin kotonaan konsanaan :) Toinen nukkuu omalla pedillään, toinen mun jaloissa ja yleensä vielä ihan lähellä. Eipä tunnu pahalle, siihin on ihan hyvä nukahtaa. Pitkään meni ennenku luut alko kelpaamaan, kai se on vähän sama kun oma ruuanlaitto tai leipominen, kotiutuminen vie aikansa.


Aamulla ylös ilmeisesti myös porojen mielestä ylös epäkristilliseen aikaan, porot tarhaan, töihin, sieltä kotiin, porojen kans jonkinlaiselle lenkille, kotihommia tms, nukkumaan ja taas ylös. Eipä tuo arki sen ihmeellisempää ole, ihan sitä samaa kun kaikilla muillakin. Hämmennystä arkeen aiheuttaa lähinnä poikien kootut toilailut, sählinki harrastussysteemien kanssa jne. ihan normikuviot. Omaa päätä hämmentää lähinnä se hetkittäin koskena virtaava ajatusten joki, joka ei taida kuivua. Välillä se on kuin tunturipuro, kirkasvetinen iloisesti virtaava pikkupuro, välillä taas kuin tulva-ajan joki, joka kuohuu tummana uomansa ylittäen. Aina ja jokaikinen päivä se tuo mukanaan jotain uutta, edes jonkun ihan pienen pienen oivalluksen jota jää miettimään. Siinähän se aika sitten kuluukin mukavasti sitä pienen pientä mietiskellen ja käännellen kunnes siitä pienestä kasvaa iso. Ja ohhoh, kuinkas tässä käy aina ja melkein joka kerta :D

Mut kaikkeen tottuu. Onneksi se virta on mun ihan ikioma, siihen ei muut puutu. Se on sangen viihdyttävä virta, olen siitä iloinen. Ja jos virtaan meinaa hukkua, vetää porot ja pojat ihan varmasti rannalle, ei siis huolta siitä hukkumisen vaarasta :D


Poppoon rakenteen lisäksi muuttui työkuviotkin sen verran että vanha paikka kutsui. Oli kiva mennä takaisin. Ja on kiva olla aikaisin takaisin kotona. Työ on työtä ja se siitä, onneksi on aivan loistava työkaveri, on kiva mennä aamuisin. Elämä on kuitenkin töiden ulkopuolella ja hyvä niin.



Joo. Nyt hyvää yötä.

Ehkä mie vielä...