Niinpä niin, täällä taas... Kun ihminen innostuu jostain, niin se menee joskus vähä yli, juu nou, mulle tais käydä nyt vähä silleen... Ja iltaisinhan ei kannata mennä esimerkiksi nukkumaan, ei vaikka kuin olis väsy, koska sittenhän voi olla aamuisin vaikka pirteä. Ei, paljon viisaampaa on kuppelehtia kaikki illat yöhön asti ja valittaa aina kroonista univajetta.. Ihan terveen ihmisen touhua, vai mitä ?!!

No, nyt kun kerran aikaa on, niin omaksi ilokseni ajattelin laitella kuvia lisää tästä meidän poppoosta...

Tane ja mie helatorstaina -07 muutaman kaupungin välisessä agikisassa Kotkassa.

 

Paloahon Ranu, Haminan näyttelyssä 13.5.07.

Muuten ihan kiva näyttely, mut ois saanu jäädä piski pesemättä.. sille iski kämmenen kokonen hot spot lonkkaan, parani antipipiitti-kuurilla ihan hyvin, mut vähä tuli karvaan värimuutosta, siin kohtaa on nyt tummia karvoja, kun pitäis olla vaaleita... et silleen..

 

Ja sitten nää meijän niin kauhean somat purunupit... ensin tähän pari sievää kuvaa..

 

Tässä muisto siitä hetkestä, kun Miuku rohkaistui eka kerran menemään koiratarhan lähelle ja sitten tuli kauhea Tane joka sanoi isosti HAU... Se kökötti tuolla parrun päällä jokusen pitkän tovin, ja Tane tietenkin päivysti... jälleen haettiin tikapuut ja pelastettiin Miukkis...

 

ja sitten kauhea totuus, näin jumalattoman viisaita nää meijän ötökät on, pää läpi vaikka väkisin... kuvat ei oo ihan priimoja, mut kun noi ei oo paikallaan..