Suomen politiikka menettää, toivottavasti, Juhassa tulevaisuuden toivon..

Ainakin jos tulevaisuuden suuren toivon yksi mittari on se, että pystyy puhumaan 6,5 vuotiaana yli puoli tuntia yleisölle sanomatta oikeasti yhtään mitään. Tai ehkäpä asiaa oli paljonkin, mut kun aihe koski jotain pussimäyrä-pleikkapeliä (meilhän ei siis oo edes koko pleikkaa), josta mie en tajuu mitää. Keskityinkin tekstin sijasta tarkkailemaan ilmeitä ja eleitä.. Toisaalta myös teatterikorkea saattaa menettää paljon...

Hetkittäin olis naurattanu niin pirusti, mut eihän toiselle voi nauraa.. En kyl tiiä oisko poika ees huomannu pientä virnistystä, niin kiivaaseen tahtiin suu kävi, jäi se kuuluisa papupatakin toiseksi...

Niin ja syy tähän täydelliseen selvitykseen oli se, et poika kuvittelee et jos hän kertoo kaverilla pelattavista peleistä mulle kaiken siis ihan kaiken, ni ne ei mee pelikieltoon.. Vaik asiahan on ihan päinvastoin, niin kauan ku en tiiä peleistä mitään, ni niitähän saa pelata, mut enpähän viitti tätä asiaa juhalle kertoa...

Ai nii, vaik mä luulin jo hetken ostaneeni sellasen Runsauden Sarven koiran kuivamuonasäkki-version, ni olinkin onneksi väärässä. Eli Pedon penturuokasäkin pohja koitti vihdoinkin, nyt sitte sotketaan pentumuonaa ja aikuismuonaa hetki sekasin, ja sitte siirrytään kokonaan aikuismuonalle, siis viimein koko lauma samalle naksullelajille.