Radanhoitaja heittäytyi höveliksi ja anteliaaksi. Sitä se on, kun riittävän nöyränä, riittävän polvillaan pyytää niin näköjään ihan oikeesti saa. Tällä kertaa se vaan vaati aika paljon sitä nöyryyttä ja ennenkaikkea sitä nöyrtymistä... Mut opetus meni kyl jakeluun, ei saa uhmata... No, nyt sit tiedän "Miksi?", miksi asioita on lätkitty mun eteen, nyt ei tarvi enään sitä miettiä. Ja sitä toista kysymystä eli "Miksi?", miksi tää on niin helvetin epäreilua, en edes mieti.. Se on sitä mitä se on ja paskanko väliä. Ei se siitä muuksi muutu, ei vaikka kuin haluaisi. Kai sekin jotain ylevää opettaa, ei jaksa just nyt miettiä. Elämä vaan on, eikä todellakaan aina reilua. No, täytyy kaiketi olla tyytyväinen, että edes toiseen kysymykseen sai vastauksen.

Ylipäätään kaiken elämää suuremman suhteen voin sanoa enään Aamen. Tiukille otti ja kipeetä teki, mut Aamen, se on siinä. Olo on kuitenkin rauhallinen ja mieli tyyni.  Ikävä ei häviä, mut sen kans voi elää... Täts it ja edelleen; Aamen.

No, huomenna saapuu hevosellaan prinssi uljas satumaan vai olikohan se kuitenkin prinsessa soma satumaan vai Jenni vihreällä autollaan kera koirien ??? No, ehkä näin onkin parempi, eihän elämä ole satua ja todennäköisesti osaan arvostaa Jennin seuraa paremmin kuin uljaan prinssin tai soman prinsessan =D

Ja kun pari pikku kriteeriä täyttyi, jolla siis mun harvinaisen vilkas mielikuvitus saadaan aisoihin, niin meillä on Pedon kans tiedossa sangen mielenkiintoinen yökyläily Haminaan. Ja tällä kertaa maailmaan ei paranneta suudelmalla niinku saduissa, vaan vähän proosallisemmin saunan, ruuan ja ehkäpä parin viinilasin (vai pullon =D) voimalla. Ehkäpä heräätte perjantaiaamuna täydelliseen maailmaan, ja vaikka sitä ei ihan kokonaan olisikaan parannettu, niin on se ainakin täydellisesti analysoitu =D